Yritän siirtyä uuteen blogiin, joka löytyy osoitteesta: http://taimiston.net/blogi/

Miten sitä osaa näiden vuosien jälkeen. Olen niin huono muutoksissa. :D Mutta kokeillaan, onhan se vähän päheempikin. :) Siellä on jo ensimmäinen kirjoitus, että lukemaan vaan!

Suataapi olla asiat nyt näin, että tämä blogi siirtyy historiaan. Minulla on jo uusi blogi, mutta nyt kun piti nopsaan kirjoittaa, laitanpa tähän vanhaan vielä. Linkkiä siihen uuteen blogiin ja uusille nettisivuille tulee tänne, heti kun saan ne varsinaisesti käyttöön. :) Eli pian. Sivuilta puuttuu vain puolet sisällöstä, muuten ne on valmiit ulkoasuineen. Blogikin on valmis, sen kun kirjottelisin. :D Mutta nyt siis vielä kerran vuodatukseen. 

Keskiviikkona kokoontui juoksuisten narttujen kerho volbeat 2. Uusi jäsenkin saatiin: Suri, joka lauantaina (tai miksei aiemminkin, mutta silloin huomasin sen) aloitti juoksut myös. Siispä kotihommia ja parkkistokoja kaikille eli näille kahdelle.

Siellä Tallukalla siis tehtiin Taimin kanssa ohjattua ja kaukoja, jääviä myös. Huomioin jatkossa seisomiskäskysn painon, jottei mene istumisen kanssa sekaisin. On muuten huono sanavalinta.. no, näillä mennään, ja eipä ole muuten ainakaan evlutkirkossa tehnyt vääriä jääviä, vai olisiko kerran, eli yksi viidestä kokeesta, tilastoa nääs. (ja kyllä, tämä on tälläistä sanansuoltoa, kun pelkään kokoajan kääpiön heräävän ja keskeyttävän tärkeän bloggaamisen). Taimi oli mukana 120%.

Suri... voi Sui jonka elämä mullistuu. :D Se on kivan hassu, mutta voi pientä, miten nenä vei. Se oli tekemässä jotain juttua, ja yhtäkkiä nenä nousi ja se vaan lähti jonnekin tekemään jotain eli nuuskimaan. Ei Surille liian vaikeita, toisella ekat juoksut vähän sotkee. :D

Välillä tulee taas epätoivo. Ei koirien suhteen, vaan treenaamisen. Välillä saa tosi hyvin putken päälle, ja välillä on vaan niin vaikea saada se 5 minuuttia ajatusta kasaan kotitreeniä varten. Kääpiön elämässä on tullut vaihe, että sylissä tai 5 cm säteellä pitäisi olla ehkä koko ajan, eikä unetkaan itseisarvoisesti kestä kolmea tuntia. Onneks meillä on hienoja apuvälineitä kuten kantoliina tai rintareppu, joilla saa kääpiön kulkemaan mukana niin, että voi tehdä muutakin kuin istua sohvalla ja laulaa muskarilauluja - hipheeei!. Voisin yrittää myös jotain treeniä kääpiökyydissä, tulipahan vaan mieleen. 

Tänään kuitenkin oli kaikki muuttujat kohdillaan, ja pihalle päästiin touhottamaan äsken. Taimi aloitti seuraamisella kartioista huolimatta. Se jatkoi jäävillä, jotka hyviä. Sen jälkeen Taimi kaukotteli erittäin täydellisen hienon onnistuneesti. On myös huomattava, että kun motivaatio on kohdillaan, ne menee hyvinkin tyydyttävästi, jos taas "vähän ehkä joo kiinnostaa tai emmänyttiiä", niin silloin se ei niin välitä, että mitä siltä nyt pyydettiin, vaikka jotain se tekee tai on tekevinään kuitenkin. :D Loppuun tunnari, jossa vaikeusastetta haettiin taas laittamalla kapulat tarhan eteen, ja muut koirat syömääön lihapullia tarhan puolella siinä vieressä. Se on niin paras! :D Mutta eipä tuolla nyt kovin kummoista häiriötä saatu aikaiseksi. ;) 

Surikin teki jotain. Maahanmenoa ja istumista, joista istumnista se ei ehkä sittenkään tunnista, vaan piti auttaa, ettei mennyt aluksi maahan ja sieltä noussut istumaan. Yksi eteentulo, perusasentoja, joita se alkoi nyt vähän tarjoamaan. Sitten kokeilin tunnarikapulalla ihan pakkonoudon alkeita pitämiseen ,eikä se itseensä ottanut -tietenkään kun sen tekee oikein- joskaan läpimurtoa ei vielä saatu aikaiseksi. Tuossakin hiomasi, että sen asenne on ihan oikea, eli kyllä tässä saa taas itseään muistuttaa, että sen kanssa on mennyt paremmin kuin hyvin tämä aika, mitä ollaan eletty reilut 8 kk. :) Tykkään siitä ihan satasella.

Tässäpä Piialle kuva porokoiraongesta, johon on tarttunut yks Taimen.

Saatiin Marida ja Roosa toko-seuraksi, kun Roosalla Taimin tavoin on juoksut. Hyvä näin! :D Tallukan parkkiksella mentiin, ja oli tosi hyvä paikka ja pohja tehdä, nyt kun nollakeli on tahmoittanut maata liukkaan jäljiltä.

Taimille ensin vähän leikkihommia, ja se on tosi tomerana, toisin kuin viime juoksun aikaan/jälkeen/valeraskausaikaan, jolloin oli tosi herkillä. Nyt se on hyvin puuhakas, mikä voi tarkoittaa meille erityisen hyvää kautta, sillä harvoin se sitten alkaa laamailla. Pentupölyt lienee kaiken kaikkiaan karistettu. Seuraamista vähän alkuun, jonka jälkeen siis kaukoja. Ihan jees, vaihdot taisi olla oikeita, mutta sitä asennossa kestoa pitää lisätä, ettei ala tehdä omia aikojaan. Erilaisilla variaatioilla mentiin. 

Toisella kerralla vähän merkkiä, sitten ohjattua vasemmalta. Ekassa ennakoi vähän merkkiä ja tästäpä seurasi sitten keseklle meno. Autoin korjaamana, ja pysyi hyvin kuulolla. Toinen yrittämä sitten merkkeineen eteentuloineen ihan täydellinen. :) Vautsi! Ainiin, kaivettiin porokoiraonki pitkästä aikaa laatikosta, ja sehän oli tosi nasta juttu.

Suri leikki. Tajusin, ettei se ole sillä tavalla käynyt oikeastaan missään ulkokentillä hommissa. Vain maneesissa, Korkeavireellä, Renkomäellä, Kuopion Musti ja Mirri -areenalla.. Ja kun se on kauhean kiinnostunut Taimista nyt juoksun aikaan, oli se myös Roosan hajuista. Siksipä ihan helppoa hommaa, kun keskittyminen ei ollut parasta. Siis leikkiä vähän, ja muutamat maahanmenot ja istumiset, ja kyllä, se erotti ne täälläkin. :) Muutamat pertsaperusasennot ja pikkkupätkä seuraamista. Eteentulo onkin sitten häipynyt maahanmenon kustannuksella, mutta saahan sen sieltä pian kaiveltua kun haluaa. ;) Toisessa setissä Suri pääse vielä leikkimään ongella - tarttui kyllä syöttiin tämäkin pikkutaimen. Vai simppu.

No mitäs on sitten tiistain tehty. No, ainakin paranneltu polvea, joka otti ja turposi hiihdosta. :D Nyt se alkaa olla kuosissaan, ja tänään jo päästiin (Surin onneksi) lenkille. Kotona on puuhasteltu pikkuhommia. Taimi ja Suri pujottelee jalkojen välistä jo aika hienosti. En jaksa opettaa peruuttamalla, siihen palattaneen joskus. Lisäksi "runda"-tempussa Taimi alkaa olla haka, pitää vaan targetti häivyttää pois. Surikin on jo hiffannut vähän takapäätään. Suri myös peruuttaa jo sohvatyynylle ihan ok, eli tavoitteena on senkin kanssa päästä sohvalle peruuttamiseen, joka Taimilta sujuu leikiten. Ja joo, on Tara ja Arvikin päässyt  temppuilemaan vähäsen. :)

Taimin kanssa on tehty vähän kaukoja, ne on ihan entisellään, siis ihan hyvä onnistumisprosentti. Käskytystä ja odottelua vaan harkattava, sehän se onkin vaikeinta se liikkuritreeni (kun ei niin hirveän usein pääse sellaiseen). Jääviä pihassa, on vaan kovin liukas nyt tuo pihatie, ettei oikein natsaa tehdä. Mutta keksittiin sitten hankikanto tässäkin. ;) Tai ei siis tässä vaan ohjatussa: sitä tehtiin viereisellä pellolla. :D Hanki ei ihan kanna normisti, mutta siitä, missä lumilinko on vahvistanut hankea, kantaa hyvin. Tänään siis merkkiä ja ohjattua, jossa oikeat suunnat löytyy, mutta niin ikään sitä kokeenomaista ja liikkuria..

Suri taitaa osata sekä istua, että mennä maahan käskystä! Ainakin se erotti ne tänään tehdyssä kokeessa, ja voinen siis sanoa,  mitä Suri 8 kk osaa: istua ja mennä maahan käskystä. ;D Se on myös alkanut kypsyä keskittymiskyvyn kanssa, ja se tarjoilee ja yrittää aika kivasti jo juttuja. Saanut selvästi itsevarmuutta. :) Tuntuu hyvälle tehdä sen kanssa, mitä sitten tehdäänkin. 

Ensin järjestän asiat niin, että pääsen Taimin kanssa treenaamaan, ja sitten se retale aloittaa juoksut. Se niistä ensi lauantain aksakisoista. Suri tuuraamaan siis. Surppanen teki hyppy - putki - hyppy, hyppy takaa - putki - hyppy takaa -juttuja. Se teki myös vähän välistävetoa ja kahdella rinnakkaisella kasipyöritystä, jota ei olla vielä tehty, mutta jonka se hanskasi aika smuuthisti! Suri teki hyvin juttuja, ja välillä se ei tullut palkalle vaan lähti palkkaamaan itseään hepankakan etsinnällä. Hehe. No, se ei ole niin palkkaorientoitunut, mikä tavallaan on hyvä, jos se tykkää ihan siitä tekemisestäkin jo alusta asti. :) Ja vaikka tänään kakkaa taas etsittiin ihan huolella, kun se tekee, se tekee kyllä 110%. Ja se tekee aina kun pyytää. Tehtiin myös putkea, johon oli vihdoin ilmestynyt kangas, ja puomia kahdesti oikein hienosti. Annoin sen mennä edellä hakien kontaktipaikkaa. Suri oli, on, tosi jees! Mie kyllä tykkään.

Ennen treenejä käytiin kaupungissa leikkimässä vähän Sumu-veljen kanssa. Aamupäivällä puolestaan hoidettiin kunnonkohotusta ja mielenvirkistystä hiihtäen. Mentiin joku reilu tunti hankia pitkin. Ne kantaa minut suksilla ja koirat ihan noin. Meinasin irrota nahoistani, kun tajusin, miten hienot lenkit meille tulee hankiaisen aikaan. :) Ja koirilla kunto kesti juosta tämän reilun tunnin, lopussa Arvi vähän maleksi takanani, mutta Tarakin veteli loppuun saakka.

Tähänkin pitää laittaa viewlä kuvapäivitystä. Kuvassa kasvattini Taimiston Tähtisumu, "Kulo" omistajansa Satun kuvaamana: