Taimin ja Martin kääpiöistä kaksi oli näytillä Kuopion jalostuspäivien näyttelyssä. Kulo ja Sumu olivat urheina edustamassa hyisessä pakkassäässä Taimiston lapinporokoirapentuja. Molemmat sijoittuivat neljän pikkupennun luokassa kolmansiksi. Tässäpä arvioita:

Taimiston Pimeäaine, "Sumu"

Mittasuhteiltaan hyvä vahva urospentu, jolla hyvä pää, hyvät karvaiset korvat, ikäisekseen hyvin kehittynyt runko, riittävästi kulmautuneet raajat. Vahva, hieman kihartuva turkki. Liikkeessä vielä takakorkea. Miellyttävä luonne.

Taimiston Tähtisumu, "Kulo"

Hieman korkearaajainen, hyväluustoinen narttupentu jolla oikeamuotoinen pää, hieman vaaleat silmät ja pitkät korvat. Ikäisekseen hyvä runko, hieman korkealla kannettu häntä, jossa paimenkoukku. Riittävät kulmaukset, takaraajat ulkokierteiset, hieman kihartava laadultaan pehmeä turkki. Saisi liikkua pitemmällä askeleella. Hyvä luonne.

Pari kuvaa Kulosta (kuvat Aino Vakkilainen 2012)

Onko se kenguru? -Ei!

Onko se sirkushevonen? -Ei!

Se on Taimiston Tähtisumu

Niin. Tänään taas kaksi starttia Hyvinkäällä. Ensin hypyrataa, siis liukastelurataa. Kyllä Taimi jo lähti minusta paremmin kuin viimeeksi, mutta jäi asumaan putkiin. Se ei kyllä ollut ainoa koira, mikä lie? Kahdesti se myös veti lipat. :/ Ensin kepeillä takertuen keppeihin. :( Sitten toisessa kohtaa, tiukassa käännöksessä. Se ei kyllä ollut yhtään kivaa. Kyllä noita jalkoja lähti yhden jos toisen alta, toisia se haittasi enemmän, toisia ei. No, tervettä se ei tietty ole kuitenkaan.

Toinen rata oli vähän kelvollisempi, se olis siis agilityrata. Muutama oikein näppärä kohta Taimiltakin, siis radanluku ja sen oma eteneminen ja irtoaminen. Eikä lippojakaan vedellyt, liekö sitten osasi jo vähän askeltaa, eikä samanlaisia tiukkoja kulmiakaan ehkä ollut, keppejä ei radalla ollutkaan. 3,5 etenemällä sekunti yliaikaa.

Jäädään kisatauolle helmikuuksi ainakin, jospa maaliskuussa katseltaisiin kalenteria, jos päästään vaan nyt treenailemaan. Pakkasta ainakin ensi viikolle ihan riittämiin tarjolla. Korkeavireellä tosin on suunnitteilla treenailla myös. Katsellaan. Tähän pitäisi nyt vaan päästä vähän keskittymään ja treenaamaan ajatuksen kanssa. Toisaalta ei pidä liikaa ajatella ja tehdä asiasta numeroa. Mennään vaan ja kisataan ja treenataan, meni miten meni, kunhan koira tykkää.

Kuntoahan kohotellaan nykyään potkukelkan kera. :) Koirat irti, minä potkutellen. Tänään kokeilin Arvia pistää vähän vetohommiin, mutta arvaahan sen, kun ensin opetat vuosia olemaan vetämättä.. jos laittaisi kaikki aikuiset, ehkä ne sitten innostuisi? Surihan vetäisi oli lupaa eli ei, mutta kun ei oikein toinna laittaa kasvavaa koiraakaan eteen.

Tänään meillä oli oman agilityryhmän kanssa ylimääräinen treeni Korkeavireen jo tutuksi tulleessa hallissa. Mukana minulla Suri, sillä Taimi kokeilee huomenna taas agilityssä kisaamista.. Suri oli jokseenkin mahdoton. Ihan hirveä nuuskinta päällä, ei ole ennen ollutkaan noin voimakasta, ei edes silloin ekalla kerralla. :/ Liekö jotain ihanaa ollut siellä. Joka tapauksessa tehtiin A:n ja puomin alla olleita putkia, ei niissä ongelmia. :) Ja hyppy+kontaktin alla ollut putki -comboa, Suri oli niissä aika pätevä, vaikka tälläistä ei ollakaan tehty. Lähti tosi hyvin hakemaan putkia, vaikka vienti oli pitkä. Odottamista eli paikallaoloa pitää nyt oikeasti alkaa treenailla. Oli vähän kuumottavaa yrittää saada pysymään se lähdöissä, kun olisi mieluusti juoksennellut milloin minnekin nuuskimaan tai muuta touhuamaan. Kierrokset nousi muutenkin taas kehuessa niin, että keskittyminen heikentyi entisestään. Siksikin olisi hyvä olla selkeä, eli odota on odota, ja hommat on hommat. Ekaa kertaa tehtiin myös pussia, sillä omalla hallilla pussissa ei ole ollut kangasta herra ties miten pitkään aikaan. 

Takakentällä käytiin tekemässä puomin alastuloa, ja siinä vähän päivän ongelmaa, eli kun koira ei pysy hetkeäkään paikalla, niin se vähän hankaloittaa. Lisäksi se nuuski taas ihan järkyttävästi, ja ei ollut moksiskaan, kun en huomioinut sitä. Ei siis toimi. Voisi sille joku kerta kyllä ihan asiallisesti huomauttaakin siitä, että olikohan se lupa huuhailla omia... Rengasta tehtiin myös matalana, ekaa kertaa muuten. Kivasti haki, tätä lissää. Treeni oli siis kyllä kaiken kaikkiaan kiva, Surilla vaan kierrokset ja hommat vähän omissa sfääreissä, mutta saapihan tuota vauvoilla ollankin. Kyllä se sieltä vielä tulee, parempi näin kun vaan muistaa olla hermostumatta turhia, kun hirveesti ei voi vaatia. 

Taimi tokoili laidalla pikkuisen. Kaukoissa sitä eilistä etenemää, eli istu-seiso -vaihdossahan. Vähän saattaisi vaikka melkein itkettää. Korjaus kun näytti toimivan, niin sitten tulee uusi ongelma, ei nimittäin minusta tuo vaihto ole ennen se ongelma ollut. No, ei me vittiläinen luovuteta, nyt vaan tehosyynissä edelleen, ei mitään sinnepäin -juttuja hyväksytä. Muutenhan neitokainen oli varsin pätevänä edelleen. :) Seurasi todella makeesti, jäävät hienoja, merkkiä käsiavulla, ja sitten itse hakien oikeaa paikkaa. Nyt tykkään ja kovaa! Noutoa vinoista suunnista, jossa haettiin eteen suoraan tuloa. Se on vaikea, mutta autoin ihan reilusti, jospa se sieltä lähtisi hakemaan.  

Tiinan ja lappalaistyttöjen kanssa pitkästä aikaa treenailemassa. Taimi teki ekaan settiinsä kokeenomaista: pieni seuraaminen (hyvä), jäävät (asennot oikein, seuraamisessa petrattavaa), ruudun (hyvä, paitsi nousi seisomaan toisella käsky-käskyllä), kaukot (alkoi i-s jossa tuli sen puoli askelta eteen, loput tästä eteenpäin aikalailla paikallaan), ohjattu oikea (hyvä), ja yksi muka-siirtymä. Taimi oli itsensä. Ihanaa! Vapauttavaa! Hienoa! Hyvää! Mahtavaa! Ihanaa! Sen tunsi. :)

Surilla oli ne otsikossa mainitut paskatreenit. Käytiin ottamassa ihan normisettiä, mutta tänään hepankakka oli aikasta maistuvaa. Siispä kun kiellot eivät menneet perille, aloin jahdata Suria. Kävelin sen perässä vihaisena, Suri luikki pakoon. Puolessa välissä leikkiä käännyin, ja Suri yritti puolestaan saada minua kiinni, mutta kappas kun aina käännyin sen yrittäessä päästä kontaktiin. ;) Joo, ja sitten se olikin kilttityttö, ja jatkoimme hommia. Vaan yrittipäs tuo retale vielä kakkaa syödä myöhemminkin, että ei liian herkkis kyllä ole. :P Eikä tämä episodi vaikuttanut leikkimiseen tai hommiin muuten kuin että kyllä se kuunteli kiellot kakan suhteen. Aika turha treeni loppuviimeeks. :D Mutta se on vaan niin hauska pikku liehujainen, niin pitäähän sitä maneesissa käyttää. Olisi voinut treenata vaikka näyttelyä varten, mutta eipäs tullut mieleen.

Taimi kävi toisen setin vielä, jossa paranneltiin parranneltavaa. Ruutua, joss se ennakoi merkkiä, ja kääntyi aina puoli metriä ennen sitä. Vaan emmepäs lannistuneet, koska ei se normaalisti lannistukaan. :) Ruudut ihan vaan alustalle menoina, ja niistä palkka. Siinä kokonaisessa ruudussa oli muuten tosi hyvä meno! Kaukot nyt samoin kuin äsken, ja teki tismalleen saman virheen. No oho hekkine, hekkine, no hassusti tuli virhe, ja Taimi oli ihana. :D Ja sen jälkeen kyllä teki oikein. Ohjattua niin, että ohjasin kädellä merkille oikein, ja Taimi syttyi tästä taas ihan liekkeihin suorastaan, ja haki oikeaa paikkaa. No, jos ei ole aikoihin vaatinut mitään tämän suhteen, niin voiko se tehdäkään hyviä? Mutta nyt sitten oikeaa menoa tähänkin, ja suunnat alustoille toimi erittäin hyvin. Loppupalkka vielä merkistä. 

Illan tulema: Taimi oli normaali = ihana, Suri oli normaali = rasittavan ihana. Että sellaisilla tällä erää.

Kerrankin taas tälläinen päivitys. :) Käytiin Maridan ja aussien kanssa treenailemassa. Menin etukäteen ottamaan vähän merkkisulkeista: Kolme merkkiä kolmiossa, lähettelin eri merkeille. Välillä Taimi meni eri merkille, mitä olin ajatellut, mutta koska tarkoitus oli motivaation nostatus, se ei haitannut. Yhden merkin taakse laitoin kosketusalustat oikealle ja vasemmalle. Alkuun Taimi saattoi lähteä taakse näkyneille merkeille, mutta ei lannistunut vaikka huomasi tehneensä väärin. Keräsin ne merkit pois, ja suunnat alkoi pelittää, ja pelitti kuin mitään ongelmaa ei olisi koskaan ollutkaan. No jes!

Varsinaisessa treeneissä ensin ihan täydellinen kaukosetti, sitten vielä yksi istumaannousu. Metallihyppy, jossa kalisutteli ja empi ottamista, ravasi takaisin, mutta olin tosi tyytyväinen tähän, ja Taimi ihan innostui. :) Se ohjattu, kiitti vaan, ja se onnistui sikahyvin! Vielä toinen suunta, ensin merkiltä palkaten. Voi jukrajee, tuntuu vaan niin hyvälle, kun homma onnistuu, eikä aina tule jotain nillittämistä ja itkemista. Luoksetulo oli kanssa aikalailla täydellinen, toinen läpijuoksu lähdöstä palkaten. Tätä olin muille muistanut neuvoa, vaan en itse taas ottaa Taimin kanssa (ne jotka ei ite osaa, neuvoo muita vai miten se nyt oli... ;) ). Ja vielä hetsaus loppupalkalla, ja vähän näppärämpi metallihyppy. WAU! Ihanaa, Taimi, ihanaa. :)

Surin kanssa tehtiin taas miljoonannen kerran perusasentoja, seuraamista, maahanmenoa. Toisella kierroksella noutokapulan kantoa, tosi pitkiä matkoja. Nyt vaan se loppuasento siihen, niin avot, saan olla tyytyväinen. Hurrrrja leikki päälle, taistelee niin maan pirusti, ja tarjoaa lelua takaisin vaan, että lisää. Voi Suri, kunhan nyt vaan aikaa jatkossakin riittää, niin eiköhän me joillekin kentille vielä joku vuosi päästä. :) Kumpa en nyt vaan pilaisi sitä.