Miten sitä osaa näiden vuosien jälkeen. Olen niin huono muutoksissa. :D Mutta kokeillaan, onhan se vähän päheempikin. :) Siellä on jo ensimmäinen kirjoitus, että lukemaan vaan!

Keskiviikkona kokoontui juoksuisten narttujen kerho volbeat 2. Uusi jäsenkin saatiin: Suri, joka lauantaina (tai miksei aiemminkin, mutta silloin huomasin sen) aloitti juoksut myös. Siispä kotihommia ja parkkistokoja kaikille eli näille kahdelle.

Siellä Tallukalla siis tehtiin Taimin kanssa ohjattua ja kaukoja, jääviä myös. Huomioin jatkossa seisomiskäskysn painon, jottei mene istumisen kanssa sekaisin. On muuten huono sanavalinta.. no, näillä mennään, ja eipä ole muuten ainakaan evlutkirkossa tehnyt vääriä jääviä, vai olisiko kerran, eli yksi viidestä kokeesta, tilastoa nääs. (ja kyllä, tämä on tälläistä sanansuoltoa, kun pelkään kokoajan kääpiön heräävän ja keskeyttävän tärkeän bloggaamisen). Taimi oli mukana 120%.

Suri... voi Sui jonka elämä mullistuu. :D Se on kivan hassu, mutta voi pientä, miten nenä vei. Se oli tekemässä jotain juttua, ja yhtäkkiä nenä nousi ja se vaan lähti jonnekin tekemään jotain eli nuuskimaan. Ei Surille liian vaikeita, toisella ekat juoksut vähän sotkee. :D

Välillä tulee taas epätoivo. Ei koirien suhteen, vaan treenaamisen. Välillä saa tosi hyvin putken päälle, ja välillä on vaan niin vaikea saada se 5 minuuttia ajatusta kasaan kotitreeniä varten. Kääpiön elämässä on tullut vaihe, että sylissä tai 5 cm säteellä pitäisi olla ehkä koko ajan, eikä unetkaan itseisarvoisesti kestä kolmea tuntia. Onneks meillä on hienoja apuvälineitä kuten kantoliina tai rintareppu, joilla saa kääpiön kulkemaan mukana niin, että voi tehdä muutakin kuin istua sohvalla ja laulaa muskarilauluja - hipheeei!. Voisin yrittää myös jotain treeniä kääpiökyydissä, tulipahan vaan mieleen. 

Tänään kuitenkin oli kaikki muuttujat kohdillaan, ja pihalle päästiin touhottamaan äsken. Taimi aloitti seuraamisella kartioista huolimatta. Se jatkoi jäävillä, jotka hyviä. Sen jälkeen Taimi kaukotteli erittäin täydellisen hienon onnistuneesti. On myös huomattava, että kun motivaatio on kohdillaan, ne menee hyvinkin tyydyttävästi, jos taas "vähän ehkä joo kiinnostaa tai emmänyttiiä", niin silloin se ei niin välitä, että mitä siltä nyt pyydettiin, vaikka jotain se tekee tai on tekevinään kuitenkin. :D Loppuun tunnari, jossa vaikeusastetta haettiin taas laittamalla kapulat tarhan eteen, ja muut koirat syömääön lihapullia tarhan puolella siinä vieressä. Se on niin paras! :D Mutta eipä tuolla nyt kovin kummoista häiriötä saatu aikaiseksi. ;) 

Surikin teki jotain. Maahanmenoa ja istumista, joista istumnista se ei ehkä sittenkään tunnista, vaan piti auttaa, ettei mennyt aluksi maahan ja sieltä noussut istumaan. Yksi eteentulo, perusasentoja, joita se alkoi nyt vähän tarjoamaan. Sitten kokeilin tunnarikapulalla ihan pakkonoudon alkeita pitämiseen ,eikä se itseensä ottanut -tietenkään kun sen tekee oikein- joskaan läpimurtoa ei vielä saatu aikaiseksi. Tuossakin hiomasi, että sen asenne on ihan oikea, eli kyllä tässä saa taas itseään muistuttaa, että sen kanssa on mennyt paremmin kuin hyvin tämä aika, mitä ollaan eletty reilut 8 kk. :) Tykkään siitä ihan satasella.

Tässäpä Piialle kuva porokoiraongesta, johon on tarttunut yks Taimen.

Taimille ensin vähän leikkihommia, ja se on tosi tomerana, toisin kuin viime juoksun aikaan/jälkeen/valeraskausaikaan, jolloin oli tosi herkillä. Nyt se on hyvin puuhakas, mikä voi tarkoittaa meille erityisen hyvää kautta, sillä harvoin se sitten alkaa laamailla. Pentupölyt lienee kaiken kaikkiaan karistettu. Seuraamista vähän alkuun, jonka jälkeen siis kaukoja. Ihan jees, vaihdot taisi olla oikeita, mutta sitä asennossa kestoa pitää lisätä, ettei ala tehdä omia aikojaan. Erilaisilla variaatioilla mentiin. 

Toisella kerralla vähän merkkiä, sitten ohjattua vasemmalta. Ekassa ennakoi vähän merkkiä ja tästäpä seurasi sitten keseklle meno. Autoin korjaamana, ja pysyi hyvin kuulolla. Toinen yrittämä sitten merkkeineen eteentuloineen ihan täydellinen. :) Vautsi! Ainiin, kaivettiin porokoiraonki pitkästä aikaa laatikosta, ja sehän oli tosi nasta juttu.

Suri leikki. Tajusin, ettei se ole sillä tavalla käynyt oikeastaan missään ulkokentillä hommissa. Vain maneesissa, Korkeavireellä, Renkomäellä, Kuopion Musti ja Mirri -areenalla.. Ja kun se on kauhean kiinnostunut Taimista nyt juoksun aikaan, oli se myös Roosan hajuista. Siksipä ihan helppoa hommaa, kun keskittyminen ei ollut parasta. Siis leikkiä vähän, ja muutamat maahanmenot ja istumiset, ja kyllä, se erotti ne täälläkin. :) Muutamat pertsaperusasennot ja pikkkupätkä seuraamista. Eteentulo onkin sitten häipynyt maahanmenon kustannuksella, mutta saahan sen sieltä pian kaiveltua kun haluaa. ;) Toisessa setissä Suri pääse vielä leikkimään ongella - tarttui kyllä syöttiin tämäkin pikkutaimen. Vai simppu.

Taimin kanssa on tehty vähän kaukoja, ne on ihan entisellään, siis ihan hyvä onnistumisprosentti. Käskytystä ja odottelua vaan harkattava, sehän se onkin vaikeinta se liikkuritreeni (kun ei niin hirveän usein pääse sellaiseen). Jääviä pihassa, on vaan kovin liukas nyt tuo pihatie, ettei oikein natsaa tehdä. Mutta keksittiin sitten hankikanto tässäkin. ;) Tai ei siis tässä vaan ohjatussa: sitä tehtiin viereisellä pellolla. :D Hanki ei ihan kanna normisti, mutta siitä, missä lumilinko on vahvistanut hankea, kantaa hyvin. Tänään siis merkkiä ja ohjattua, jossa oikeat suunnat löytyy, mutta niin ikään sitä kokeenomaista ja liikkuria..

Suri taitaa osata sekä istua, että mennä maahan käskystä! Ainakin se erotti ne tänään tehdyssä kokeessa, ja voinen siis sanoa,  mitä Suri 8 kk osaa: istua ja mennä maahan käskystä. ;D Se on myös alkanut kypsyä keskittymiskyvyn kanssa, ja se tarjoilee ja yrittää aika kivasti jo juttuja. Saanut selvästi itsevarmuutta. :) Tuntuu hyvälle tehdä sen kanssa, mitä sitten tehdäänkin. 

Ennen treenejä käytiin kaupungissa leikkimässä vähän Sumu-veljen kanssa. Aamupäivällä puolestaan hoidettiin kunnonkohotusta ja mielenvirkistystä hiihtäen. Mentiin joku reilu tunti hankia pitkin. Ne kantaa minut suksilla ja koirat ihan noin. Meinasin irrota nahoistani, kun tajusin, miten hienot lenkit meille tulee hankiaisen aikaan. :) Ja koirilla kunto kesti juosta tämän reilun tunnin, lopussa Arvi vähän maleksi takanani, mutta Tarakin veteli loppuun saakka.

Tähänkin pitää laittaa viewlä kuvapäivitystä. Kuvassa kasvattini Taimiston Tähtisumu, "Kulo" omistajansa Satun kuvaamana:

Suri leikki. Se leikki, leikki ja vähän leikki ja hyvin leikkikin. :D Muutamat maahanmenot siinä ohessa teki, mutta muuten oli varsin kevyestä virsi kaunis tänään.

Lisätään vielä muutamat Ainon ottamat kuvat treenilöistä. :)

Taimi tekee kaukokäskyjä keskittyneesti

Surinamin hommat

Mittasuhteiltaa oikea, kokonaisvahvuus saisi olla voimakkaampi. Hyvät pään ääriviivat, hyvä kaula ja eturinta, mutta rungon tulisi jo olla voimakkaampi. Hyvät etukulmaukset, mutta jyrkähkö lantio ja niukat takana. Kevyet liikkeet, mutta taka-askel tarvitsee paremman työnnön. Hyvä karva, miellyttävä käytös.

No, että sellaista tällä erää. Liekö karvanlähtö keventänyt neitokaista jo sen verran, että runko olikin nyt ilmeisesti kevyt. :) Erittäin kiva näyttelyreissu enivei, ja Aino otti taas mielettömän hienoja kuvia:

(Taimin kuvat: Aino Vakkilainen 2012)

Viikonloppuna meillä vieraili sakemannirouva 9-v ystävieni seurassa. Arvi ja Taimi ovat yksin lenkkeilleet Tuiskun kanssa, mutta nyt tutustutettiin kaikkia ihan rauhassa, ja lenkitettiin porosia Tuiskun kanssa. Suri pääsi ekana iltana vähän säikähtämään, kun otti Tuiskun kepin, ja Tuisku tulikin takaa ja tokkasi kuonolla takaapäin ohimennessään Suria, joka ei nähnyt tulevaa frouvaskoiraa. Sen jälkeen Suri vähän autontakaa vilkuili, että tokko uskaltaa mennä Tuiskun ohitse. Sisällä koirat olikin sitten portin takana, ettei turhaa tarvitse vahtia, kun kieli selvästi oli vähän erilainen näillä elukoilla. Mutta hienosti porukka oli näin, ei siinä mitään. Tänään käytiin uudelleen lenkillä, ja katsoin, ettei samaa pääse tapahtumaan, ja lenkki menikin tosi hyvin. Teki varmasti Surille hyvää. Tajusin, ettei se ole ollut oikein isompien koirien kanssa. Nyt kun vaan keksisin joitain isoja koiria leikki seuraksi (olen selvästi saavuttanut tilan, jossa kykenen taas miettimään koirajuttuja kunnolla! :D ).

Tänään taas käytiin Korkeavireellä. Surille oli selkeä suunnitelma: tänään ja huomenna vaan leikitään treeneissä, sillä ajatustyötä on nyt tehty aika paljon. Ostin uuden punaisen pupupehmolelu, joka oli treenien jälkeen tässä kunnossa:

Lujaa Best Friend laatua?

No siinä leikin ohessa Suri suoritti nopeita putkia, kahta putkea putkeen ja yksittäistä. Vähän myös hyppy-liki juttua. Aivan mahtava asenne oli pennellä, eli onnistuttiin. Pitää itsekin muistaa alusta asti ohjata "kevyesti" ja pysyä siinä (tajusin sen, kun väänsin Taimia kuin rautakankea sen treenissä).

Taimin kanssa pohdiskelin, että ottaako aksaa vai tokoa. Ajattelin aluksi, että vähän aksaa ja vähän tokoa, mutta muutin lennosta pelkäksi aksaksi. Hyvä näin. Tehtiin vähän kontakteille irtoamista, kepeille irtoamista (ja muistin kuin muistinkin taas välillä ohjata takaa), ja erinäisiä pätkäi. Ekassa setissä Taimia taisi nyt jälkeenpäin ajateltuna häiritä samassa tilassa ollut saksanseisoja, kun se vähän oli tahmeahko ja helposti nuuski maata väliajoilla. En kauaa vääntänyt, vaan vein autoon, ettei käynyt itseä hermostuttaa moinen. Toinen setti jo paljon kivempi! :) Kolmannessa jo kunnolla asennetta, kun muistin taas palkkailla erinäisistä ohjauksista sitä ja muistuttaa kuuntelemisesta. Viimeisessä pätkässä se ei (kai) tiennyt loppupalkan olevan jo mukana, ja tehtiin yhtä ratapätkää muutamaan kertaan asennetta kasvattaen, ja tämä menikin ihan sikke hyvin alusta asti. Joten olipa hyvä, että sain täysin yllätyspaikassa kaivaa loparin, ja palkata sen asenteesta. Huippua! :)

Seuraavaksi vähän pyörityksiä. Taimille takaakiertoa ja välistävetoa. Sen jälkeen vähän irtoamispätkää lisukkeeksi. Tein ehkä liikaa? Siis ihan ok meni, mutta olisi voinut ottaa ehkä vähän vähemmän kaikesta innosta riippumatta, nyt kun jälkikäteen mietin. Lisäksi loppupalkkapätkällä pitäisi lisätä yllätysmomenttia, samoin kuin tokossa on tehty. Nämä jäi hautumaan jatkoa varten.

Suri teki myös takaakiertoa, kahdellä hypyllä myös. Hyviä! Toisella kerralla puomin alastuloa pöydän päälle leitetulla palikalla. Tosi hienosti haki itse!!! Ei tarttenut hihnurilla auttaa. Kun saisi tuon tarpeeksi luotettavaksi, niin aloitetaan kokonainen puomi, jolloin otetaan vauhti heti alusta asti mukaan. Toisaalta ei ole kovinkaan kiire ja silleen vielä tällä asialla. Tosi hyvä, että se on edennyt tässä omassa tahdissaan. Loppuun irtoamisharkkaa esteitä yksi kerrallaan lisäten, ja oli hurjan hieno pentu! Ihan mahtava mainioinen. Suunnitelmaa pujottelun opettelusta voisi tehdä myös tässä pikkuhiljaa. Kujat olisi kätsät, jos sellaiset saisin hankittua. Toisaalta jos uutta haluaa oppia, verkot/ohjurit voisi olla aika ok kanssa. Täytyy vähän perehtyä, millaisia olisi mahdollisuus saada hankittua kotiin, ja aloittaa sitten. Toisaalta ei olisi mahdotona ajella useesti viikossa maneesille tekemään kujilla/verkoilla, ja siellä on vielä intomomentti mukana, ja oikea mielentila tulisi ainakin hyvin. Toisaalta kotonakin se saadaan kyllä, ja kaivattuja toistoja saadaan helposti järjestettyä ilman autoa ym. 

Käytiin päälle vielä ihan kevätsäälenkki hiittiradalla, ja tehtiin kunnon suunnitelmaa tämän vuoden kuvioista ja ajatuksista. Intoa pursuen! Tyttöjengi (iät 8 vuotta, 2 x tänä vuonna 5 vuotta, 1 vuotta ja 8kk) meni oikein hyvin. Nuorimmat tietty pöllyttivät toisiaan lumessa, ja Taimi halusi kovasti alussa olla mukana. Taimi ja Jaava, rouvat maailmankovinlikka.com (tyypeillä mm. kohtuullinen kovuus ja hermorakenne +2 tuo tiettyä samankaltaisuutta... etenkin jossain kaukoissa, ja jos on päätetty, että itse keksitään liikesarja, niin sitten se vaan on niin...), oli myös aika huvittavia. Hännät samanlaisessa euroopanomistajakannossa kävelivät niin coolina toistensa seurassa kuin toinen olisi ollut ilmaa. :D Ei hitto, miten hauska jengi!

Yritin kovasti miettiä jotain pientä vaihtelua, kun tuntui melkei, että on sama mitä Taimin kanssa tekee, kun se onnistuu kuitenkin. 8) Joskus näinkin! Olin kyllä itse vähän väsähtänyt, samoin koirat pitkästä riekkuaamupäivästä, mutta ei välitetty nyt siitä. Raahasin sitten kosketusalustat (ne onkin niin raskaat...), ja aloitettiin ohjatun suunnilla. Hämyjä oli: lumikasa, luoksetulon kartiot. Kerran Taimi meni kartiolle, mutta reippaana etsikin itse alustan. :) Hienoa! Merkeille vein välillä itse, välillä lähetin. Kun ollaan tekemässä kokonaista, se ennakoi merkkiä ja pysähtyy sen eteen. Varsinaisesti ei tietenkään ole virhe, mutta haluan sen menevän taakse reippaasti, jotta pysäytys onnistuu ilman ennakointia. Tähän panostettiin nyt. Suunnat oli hallussa. 

Luoksaria lähdöstä palkaten - kokonaisena - lähdöstä palkaten. Kaukoja, vanha meininki. Sitten ei kai muuta, tunnarit kun edelleen puuttuu varustelaatikosta. Suri teki välissä, ja Taimi teki vielä useamman liikkeen sarjan. Nythän on tehty useamman kerran näin, että ensin pienempää hiomista, sitten useempi liike putkeen, ja tykkään, että tulos on aika hyvä! Setissä tehtiin ensin ohjattu vasen: teki merkillä aiemmin kertomani, joten vahvistettiin oikeaa merkkiä - itse nouto bra. Metallihyppy, hyvä. Kaukot - teki väärän asennon, eli alkoi seiso - istu, niin meni maahan, joten palautus, sillä tämäkin on liian usein tuleva keskittymättömyysvirhe. Sitten hyvä setti. Luoksetulo, seisominen olisi saanut olla huomattavasti napakampi. Vielä uudet kaukot, ja yksi seisomaannousu ja palkalle. Paranee koko ajan, ja hyvä suunta on nyt näissä treeneissä, tykkään ma. Kunhan vaihtelau ja vaikeuksia vaan keksitään tarpeeksi, ettei käy tylsäksi. Nyt kuitenkin tuntuu, että vaikka palkka tulee vasta lopussa, ja vaikka korjataankin vaatien liikkeitä, se vaan nostattaa enemmän Taimia. No, ihan loogistakin, mutta nyt sen etenkin huomaa, kun on tehnyt aika säännönmukaisesti. 

Suri teki ensin pienen pieniä tottiksia. Perusasennot se hakee aika hyvin takaa, voisi pikkuhiljaa alkaa kotona opetella vinosta tulemista. Muutama seuraamispätkä. Se etenee hitaasti (ai ylläri, sitähän siis treenataankin kerran kahdessa viikossa..), mutta tykkään kyllä ajatella, että nyt pennulle vaan niintä ajatusaihioita jutuista päähän, ja pikkuhiljaa kun keskittyminen ja muu tulee paremmin mukaan, aletaan vaikeuttaa. Tämä ajatus toikin hyvän mielen. Joskus niitä on helppo ajatella, mutta että se ihan oikeasti menee asenteeseen saakka, on toinen juttu. Maahanemnoja, jossa palkkana lentävä pallo - tämä oli hyvä., Maahanmenot palautui myös mieleen aika nospaan, kun muutamat toistot teki, ei siis niin toivotonta tämäkään. Sitten vaan ylenmääräistä leikkimistä, Suri tykkää. Maaliskuun pikkutavoite on saada maahanmeno käskystä tapahtuvaksi.

Toisessa setissä agijuttuja. Ajattelin, että tehdään poispäinkääntöä, mutta se oli ehkä jo kadonnut Surin mielestä. Autoin paljon, että saatiin onnistuneita toistoja, mutta täytynee vahvistella kotona taas tuolin kanssa ennen kuin yrittää maneesilla. Toinen harkka oli kiva, välistävetoja, jossa vahvistin liki-käskyä. Ensin yhdellä hypyllä, sitten kaksi putkeen, ihan sikahyvin! Suri haluaa hirveästi tehdä, ja kun sillä on nyt pieni mörköilykausi, pitää tehdä helppoa ja antaa sen onnistua. Se selvästi halusi niissä poispäinkäännöissäkin touhua, mutta ei vaan oikein hiffannut, mitä haetaan, ja sitten nuuski aina vähän maata. Yksi eteenmeno vielä loppuun. Khyl se siit.

Jengi pääsi jo toistamiseen toimimaan ihanaisen Lumi-huskyn sosiaalistamiskumppaneina. Lisäksi Lumi kjävi sisällä tutustumassa Korppu-kissaan. Korpusta se oli taas varsin.. mukavaa. Se niin on kingi tässä talossa. Tosi kivaa vaihtelua omiin arkiaskareisiin, eikä koiratkaan kovin pahoillaan olleet, vaan päinvastoin jokainen innostui leikkimään pennun kanssa, Tarakin.  Tässä kuvia ulkoriennoista:

Piirileikkejä Arvin ympärillä

Yleistä menoa

Välillä ihan vaan omalla porukalla

Arvi-setä-idoli

Taran kanssa pöllöilemässä

Taimia kyykyttämässä

Pentuleikki - Suri vaan ei tajua, että on itse vähän iso pentu.. no, parin viikon kuluttua kokoeroa ei enää taida edes olla... Tässä tosin kuvakulma hämää kokoeroa vähän isommaksikin... :D

Hienot pystykorvatyyppiset

Hieno pentu osaa rauhoittua ihan uudessa paikassa :)