Perinteinen perjantai-illanvietto: keskelle metsään piilosille itikoiden syötäviksi. ;D Taimilla oli ihan mainio etsntä. Etsi laajasti, mutta kävi välillä luonani. Maalimies palkkasi löydöstä, Taimi oli iiiiiloinen. Tara teki taramaisen hienon etsinnän, se on niin päteväinen.

Mennessä treenipaikalle näin linnun, ja kerrankin tunnistin lajin: lehtokurppa. Kun meikäläisen tunnistukset ovat yleensä tyyliin: kato lintu! Ja ollessani maalimiehenä, pidin käsiä naman edessä itikkasuojana. Kuulin maan töminää ja luulin Viivi-lapparin tulevan. Kurkistin - ja edessäni kahden metrin päässä oli rusakko! Se ei varmasti ollut haistanut minua, sillä Viivikään ei ollut, vaikka läheltä kulki, ilma oli seisovaa. Siinä myö tuijotettiin toisiamme hetki, rusakko otti pari askelta kohti minua.. luulin jo Iltalehdessäkin uutisoidun variksentappajarusakon tulevan tekemään minusta silppua, mutta hajun saatuaan se pinkaisikin pakoon :D Selvisin!