Eilen kisattiin Taran ja Arvin kanssa Joensuussa agikisoissa. Tara pääsi mukaan yhden startin verran, jonka se höpsöili hylyn arvoisesti. Kiva oli Taran yritys kyllä, aika paljon se varmisteli, kun ei ole nyt mitään kisrutiinia alla. Arvi otti ensimmäiseltä radaltaan kiellon, kun yksi hyppy vaan jäi näkemättä, enkä minä tainnut oikein kunnolla sille ohjatakaan. Korjauksesta huolimatta yliaikaa vain alle sekunti, joten ihanneaika olisi alittunut ihan selvästi ilman korjausta. :) Toisella radalla mentiin kovaa ja korkealta, mutta ennen toiseksi viimeistä hyppyä tuli hylky, kun Arvi meni väärälle esteelle. Ja olin varma, ettei se lukisi sitä. Rata oli muuten hieno, joten mitäpä tuosta - aika olisi ollut kiva kylläkin tietää. Olisihan se nolla tietysti kiva taas joskus ottaa... noh, kunhan on sen aika. Kisojen suurin anti oli kuitenkin ahaa-elämys Arvin ohjauksesta, joka sujuu parhaiten mahdollisimman kaukana siitä ja niin että sillä on tilaa itse suorittaa.

Tänään oli sitten Taimin vuoro, Taimi pääsi metsään jälkihommiin. Kaksi ensimmäistä keppiä nousi hienosti, kaksi onnistunutta kulmaa ja yksi polun ylitys nappiin! Valitettavasti sitten jälki hukkui, ja Taimi ei oikein enää saanut sitä nostettua, liekö siinä mennyt sitten joitain harhajälkiä, kun se poukkoili melkoisesti. Pimeä oli jo laskeutunut, joten emme itse nähneet merkkejä, ja jälki oli pakko jättää kesken (koska oltiin jo poukkoiltu jonnekin ihan hornan tuuttiin). Laitettiin vielä kaksi keppiä sille ilmaistavaksi, jotta pääsi antamaan loppupalkan. Tosin, sitten Taimi meinasi ensimmäistä keppiä tarjota esineenä. Heeee hehehe ehhehe. Mutta saatiin se sitten ihan keppinä ilmaistua, samoin se toinen keppi, ja hommasta jäi kuitenkin kiva mieli. Ensi kerralla sitten paikkausjälkeä :) Treenattiin myös vähän esine-etsintää ennen jälkiä, jossa Taimi sai maasta nostella miulle esineitä, ja siksi tuo varmaan meni vähän sekaisin. Nou hätä, kyllä se siitä, näitä sattuu ja siihen on totuttava.