Paikkausjälki tulikin nopeammin kuin olin ajatellut, Taimi kun aloitti juoksun ja näin ollen agilitytreenit jäävät pariksi viikoksi tauolle. Taimin jälki oli sellainen kuin eilen oli tarkoitus, paitsi että tein sen pellolle. Jälki vanheni 40 minuuttia. Kulmat menivät hyvin, kepit nousivat ja keppi-ilmaisu on todella vahva ja hieno! Melkein kävin itkemään, kun Taimi oli niin liikuttava yhdessä kohtaa: se oli rämähtänyt maahan suoraan kepin päälle, keppi pilkotti vähän sen kainalon alta. Menin Taimin vierelle kehumaan, ja yritin katseella etsiä keppiä (normisti se on siinä etutassujen alla / vieressä). Taimi kaksi kertaa kääntyi tökkäämään nenällään kainalon alta pilkottavaa keppiä kuin yrittäen kertoa, että tässä se hei on. :´) Valitettavasti viimeisen kulman jälkeisen kepin kanssa oli vähän ongelmia, kun jäljen vierestä meni joku ikivanha jälki - pelto ei enää nyt syksyllä näköjään palaudu, vaan viikon vanhat jäljet olivat siinä tosi selkeänä. Vähän siis siinä toikkarotiin, mutta viimeinen keppi kuitenkin löytyi, ja siitä Taimi sai iltaruuan palkaksi. Ongelmaa ei olisi taas ollut ilman tuota harmittavaa harhajälkeä tai -jälkiä. Ne on ehkä vähän liikaa vielä, tai sitten pitäisi olla varuilta namia mukana, että voisi vahvistaa sitä omaa jälkeä, tai jotain sen suuntaista. Mutta käytännössä siis ihan 90 % onnistunut jälki. Ensi kerralla pitää vaan oikeasti mennä sellaiseen paikkaan, missä ei ole oltu ihan just silleen.

Sama juttu meinasi sotkea Arvin jäljellä. Arvilla oli sellainen 100 m pitkä jälki, joka lähti viistosti, ja siinä oli yksi 90 asteen kulma. Nameja n. joka 3. askeleella, mutta myös kokonaan tyhjiä pätkiä. Arvi jäljesti ihanasti, ja ratkaisi kulmankin hienosti. Kulman jälkeen oli jotain ilmeisesti eläinten hyppimiä jälkiä pellolla, ja Arvi joutui jonkin aikaa työstämään kohtaa, että se oma jälki löytyi. Mutta se löytyi!

Ja miulla on uusi hieno hirvikärpästakki! Voi jee se oli hyvä!