Oltiin Taimin kanssa viikonloppu Varkaudessa jälkikurssilla. Kurssin järjesti Keski-Savon Lappalaiset, ja kouluttajana oli Keijo Rautanen.

Lauantaina ajettiin ensin kolmen tunnin vanhat peltojäjet. Taimilla oli suorahko jälki, jossa oli neljä keppiä. Jäljessä ei ollut ongelmaa eikä esineilläkään, mutta kaksi hyvää neuvoa jo tästä irtosi. Ensinnäkin kepiltä palkkaus rauhallisesti menemällä koiran viereen, ja palkka kepin suunnasta. Näin olen tietysti ehkä yrittänytkin joskus asian ajatella, mutta toteutus on jäänyt muita asioita miettiessä ehkä joskus aina puolitiehen. Toinen liittyi liinan käyttöön, eli sillä tuntumaa koiraan ja vauhdin rajoitusta, jonka Taimi kestää nyt ihan hyvin. Esineeltä lähdettäessä liinan käyttö joustavalla kädellä, jolloin estetään nykäisy, joka voi olla koiralle rangaistuksen omainen juttu, jos liinalla siis vetäisee sitä vahingossa. Niin ja yksi huomio oli vielä se, että Taimia häiritsi vähän matkan päässä tiellä ajavat autot, mutta se voitti itsensä ja jatkoi jäljestystä koko ajan kohti loppua ja lähemmäs autoja.

Toisella eli metsäjäljellä ongelmaksi koitui hukattu jälki. Taimi työskenteli koko ajan, ja apuohjaajien suunnistus ja päättelytaidon ollessa ensiluokkaista, pääsimme nostamaan jäljen uudelleen ja hienon jälkipätkän jälkeen lopettamaan esineelle. :) Tästä kuitenkin tuli opittua jäljen paremman merkkauksen tarve sekä tietysti jäljen tekijä olisi voinut olla mukana, etenkin kun merkkejä oli niinkin harvassa kuin esineillä ja kulmissa.

Sunnuntaina tehtiinkin niin hurjaa kuin kolme jälkeä. Ensimmäisenä oli yön yli, eli n. 16 tuntia vanha jälki. Siinä oli tarkoitus kokeilla, nostaako Taimi jäljen, mistä nyt ei sitten ollut niin minkäänlaista kysymysmerkkiä, vaan jäljelle lähdettiin. Haastetta vanhan jäljen lisäksi oli siinä, että karhu oli kulkenut jälkentekijän jälkiä. Se vähän kummaksutti Taimia, mutta jäljestäminen jatkui ja jälki päättyi viimeiselle kepille palkkaukseen, ihmisen jälkeä pitkin. :) Eli meni yli odotusten tämä jälki. Yksi keppi jäi, mutta siitä ei tarvinnutkaan ottaa stressiä, kun tällä jäljellä se vanhuus oli se ykkösjuttu ja sitten ne karhunjäljet siinä päällä toinen. Silti kolme neljästä nousi. Olipa mukavaa, että oli niin pätevä kouluttaja mukana, joka tunnisti karhunjäljet ja osasi tulkita koiran käytöstä. Itse ei olisi mitään tuollaisia osannut arvatakaan, ja paljon havaintoja olisi jäänyt näkemättä ja kokematta.

Toinen jälki tehtiin pellolla, ja se meni eiliseen tapaan, nyt oli vaan kaksi suoraa kulmaa jäljellä. Ensimmäisellä Taimi otti ensin kulman hyvin, mutta sitten teki tarkistuskierroksen. Toinen meni ihan nuolemalla. Kaikki kepit nousivat.

Vielä oli kolmas eli metsäjälki, joka meni vanhan metsäautotien uraa tai vastaavaa, ja oli uudelainen pohja sekin. Siinä kohdin oli paljon myyriä Taimin käytöksestä päätellen. Kielsin myyrästyksen, ja myöhemmin havaitsin Taimin käytöksestä, että se kuuli myyriä, muttei yrittänytkään lähteä loikkimaan niiden perään. Nyt oltiin jäljellä, ja se oli ainoa mitä oli lupa tehdä. Kaikkiin neljään keppiin reagoi ja ilmaisi ne.

Voi että oli antoisa viikonloppu. Kokemusta ja näkemystä tuli enemmän kuin pääkoppa pystyy käsittelemään, ja näki erilaisia koiria jäljestämässä. Nyt on tarkoitus Taimin kanssa tehdä erilaisia metsäjälkiä, ja pellolla tietysti kanssa. Keppejä jäljelle, ja ihan makupalojakin voi olla sitten kun jäljet ovat pidempiä, ja saatetaan tarvita lisävahvistusta. Liinan käytöstä opin paljon, pystyn olemaan itse aktiivinen siinä. Ja kepeistä palkkaamiseen nuo edellä mainitut neuvot, ja vielä siihen lisäksi voi rauhoittaa Taimin, ja rauhoituksesta antaa palkaksi jäljen jatkamisen. Siinä nyt ainakin ensihätään, voihan olla että tulee vielä muistettua enemmänkin kunhan toipuu viikonlopusta. Taimilla on motivaatio kunnossa ja se on hyvä koira, tämä mielessä jatketaan hommia etiäpäin. :) Itselläkin on nyt varmempi olo jatkaa erilaisia harjoituksia, kun on saanut oikean upotuksen jäljestämisen maailmaan.

Kiitos koko porukalle taasen mukavasta viikonlopusta!