Torstaiaamuna kello herätti puoli kuusi, ja kerrankin herääminen oli miellyttävää ja
jännää: seitsemältä haettiin Riikka ja Aika Reijolasta ja lähdettiin matkalle kohti
Pelloa, jossa järjestettiin tämänvuotiset poropaimennuskokeet ja kilpailu Palojärven
paliskunnassa, Juurilehdon aidalla.

Matkalla pysähdyttiin Ranualla, jossa päästiin tsekkaamaan poroja ensimmäistä kertaa Ajan isän omistajan Juhan luona. Porot olivat juosseet kolmen pienemmän aidan läpi suureen, osittain umpihankiseen suureen aitaan. Kuljimme näiden aitojen läpi, ja uudet, voimakkaat hajut saivat Taimin heräämään. Jotain jännää oli selvästi tulossa. Tulimme isoon aitaan, jonka toisella laidalla porot olivat. Ne herättivät Taimin kiinnostuksen, ja se lähtikin kyllä etenemään niitä kohti. Se ei kuitenkaan missään vaiheessa päässyt ihan niiden tuntumaan, sillä kun Taimi punnersi lähemmäs poroja, ne kerkesivät jo ihan muualle. Taimi ei ollut niissä olosuhteissa kyllä vahvimmillaan. Kovasti sitä kuitenkin kiinnosti porot, se oli selvää. Porot ajettiin ihmisvoimin pienempään aitaan, joka oli tallaantunut. Täällä Taimi lähtikin heti ajamaan poroja haukun kanssa. Se sai liikuttaa poroja pari kierrosta, jonka jälkeen kutsin sen luo. Korvat pelasivat hyvin. Hetken siinä odoteltiin, Taimi vähän vikisi porojen perään, mutta malttoi kuitenkin. Se sai heittää vielä pari kierrosta, jonka jälkeen taas kutsuttiin luo. Tykkäsin näkemästäni: Taimi ei hajottanut parttiota, vaan tuntui lukevan sitä sen verran, ettei koskaan juossut sitä hajottamaan, vaan odotti kaikki porot ohitsensa ennen kuin lähti niiden taa ajamaan. Erilaisia haukkusävyjä löytyi sen mukaan, missä kohdin se oli poroihin nähden ja olivatko porot paikoillaan vai liikkeessä.

Seuraavana päivänä oli sitten itse pääkoitos. Testissä käydään ensin liekaporon luona,
jossa on tarkoitus karsia mahdollisesti poroa kohtaan aggressiiviset koirat pois ennen
aitaan pääsyä. En oikein tiennyt mitä odottaa, sillä tilannehan oli hyvin erilainen kuin
ensimmäinen kohtaaminen poron kanssa. Taimi kiinnostui porosta välittömästi ja haukkuikin sitä reippaasti. Poro teki "hyökkäyksen" meitä kohti, kun olimme vähän liian lähellä, mutta Taimi väisti ja nousi heti sieltä uudelleen vastahaukkuun. Liekaporosta päästiin siis läpi, ja tämän jälkeen alkoi odottelu, sillä olimme kolmanneksi viimeisiä aidassa.

Aitaan mennessä Taimi oli odottavalla kannalla. se havainnoi porot, mutta kuunteli ja
odotti hienosti kun odotimme edellisen koiran arvostelun valmistumista. Kun annoin Taimille luvan lähteä, se lähtikin vauhdikkaasti - kohti poronkakkakasaa. :D No en vetänyt paniikkeja asiasta vaan lähdin kävelemään sen kanssa kohti reunaa, jossa porot olivat, tuomaritkin neuvoivat tukemaan koiraa. Kun olimme lähempänä, Taimi lähti hieman porojen taakse kiertäen ja sieltä sitten ajamaan niitä. Taimin etäisyydestä sanottiin, että se oli sopiva, tai hieman liian kaukana. Olosuhteet olivat ajoittain hankalat, kun hanki oli rypeytynyt juoksuhiekaksi, mutta pikkukoira taisteli kompuroinneista huolimatta eteenpäin ajaen poroja rahallisesti ja varmasti. Ensimmäinen luoksekutsu oli niin, että porot ja Taimi tulivat minua kohti. se tuli hyvin luo kutsuttaessa, eikä ollut kovin väsyneen oloinen siinä odotellessamme ja pysyi hyvin kontaktissa sen ajan. Uuden luvan jälkeen se taas hyökkäsi nappaamaan suuhun papanoita ja sitten jatkoi siitä sujuvasti porojen perään. Yhdessä vaiheessa yksi poro erkani muista. Taimi meinasi ensin jatkaa niiden kolmen yhdessäpysyneen perään, mutta vaihtoikin siinä vauhdista niin että se lähti hakemaan ryöstökästä. Tässä kohtaa videolla näin Taimilta melko hienon spurtin, jolla se käänsi poron suunnan haluamakseen, eli kohti sitä suuntaa minne muut porot olivat menneet. Sen jälkeen porot juoksivatkin jo kohti auki ollutta kirnua, ja sain luvan kutsua Taimin pois ajosta sitten kun se olisi ohittanut minut. Ja hyvin kuunteli tässäkin tilanteessa. Samaa huomasin tässä testiaidassa kuin Juhan aidassa siinä, että se odotti kaikkien porojen menevän ohitseen ennen kuin lähti niiden taa. Siihen en osaa näitä suhteuttaa, millaisia ominaisuuksia porokoiralta vaaditaan, mutta pidin itse näistä asioista.

Taimi läpäisi testin, ja sai kunniapalkinnon työskentelystään aidassa - vuoden
Poromieslehdet luettavaksi siis minulle! Tuomarit kertoivat, että kunniapalkinnon saaneet koirat olivat sellaisia, joilla löytyi jarrua aidassa, eivätkä täten hajottaneet
parttiota, ellen nyt ihan väärin muista. Kokemus oli sekä minulle että Taimille mielekäs.

Tässä vielä Taimin arvostelu:

1. Koiran osoittama terävyys ja kiinnostus poroa kohtaan: kiinnostunut
2. Koiran hallittavuus ja ohjaajan seuraaminen: Hallinnassa, kiinni, tulee luokse kutsuttaessa

3. Koiran hallittavuus ja rauhallisuus ennen ajokäskyä: Hallittavissa, tasapainoinen
4. Ajokäskyn totteleminen: Lähtee käskystä, "käsijarru päällä"
5. Paimennuksen aloitustapa, tokan kokoaminen: Kokoaa tokan haukulla
6. Ajotapa jahtaava-paimentava: Paimentava
7. Haukun taajuus ja laatu: Rauhallinen
8. Etäisyys poroista: Sopiva, hieman liian kaukana
9. Koiran hallittavuus ajon aikana: Hallinnassa, tulee luokse kutsuttaessa
10. Ajon lopettaminen käskystä: Lopettaa ajon käskystä
11. Koiran palautuminen ajosta, rauhallisuus: Pysyy paikalla
12. Ohjaajan ja koiran yhteistyö: Hyvä yhteistyö
13. Koiran ottama paimennusvastuu, itsevarmuus: Tukeutuu hieman ohjaajaan
14. Koiran fyysinen kunto: Kunto riittää koko testin ajan
15. Koiran testissä osoittama paimennusvaisto: Osoittaa paimennusvaistoa
16. Käyttäytyminen agressiivisen poron kohdalla: Ei ollut (agg. poroa)
17. Olosuhteet: käyneet osittain raskaiksi

Huomautuksia: Rauhallinen, hyvä kokonaisuus

Myös Aika läpäisi testin todella hienoin arvioin, ja Juhankin aidassa Aika oli pätevä. Sille ei myöskään tuottanut korkea hanki vaikeuksia. Kiitoksia Riikalle hirveästi matkaseurasta, välillä meinasi ajaa ojaan kun tuli naurettua vedet silmissä ratin takana. Kiidos!