Pienestä se on ilo joskus kiinni. Tänään tehtiin tyttösten kanssa takapihalla taas tunnarssonia. Taimille ensin pihalta yksi piilotetun kapulan etsintä. Sitten kolme muiden kapuloiden joukossa. Nuuski ja toi varmasti omaa. Tällä kertaa odotin sen tuovan kapulan minun eteen asti, ja alkoi hiffata kyllä. Saattoi tiputtaa tullessaan perusasentoon, mutta sillä ei ollut väliä. Mahdollisimman nopea palkkaus vaan varmasta toiminnasta. :) Ihanaa. Tehtiin pihalla myös asennonvaihtoja, seisomaan nousuja saanee tehdä vielä hyvän aikaa läheltä, jotta takajalkojen liikutuksia ei ala tulla. Lelulla otettiin vähän minun lähellä liikkumista, lähinnä siis agilityä ajatellen.

Taralle kaksi tunnaria. Nyt se nosti kerran väärän kun oli haistanut omaa, ja innoissaan nappasi seuraavan, mutta korjasi itse. Toinen onnistui 100 %. Aivan mahtavaa kun se vaan osaa! Kaksi kauko-settiä siinä pihalla, ja onnistuivat sitten niin maan hienosti myös; ei haukkua, ei liikkumista.

Näitä ennen oltiin käyty leikkimässä vespa-Ruskan kanssa, ja lenkkeilty koirapuistoon leikkimään liudan muita koiria kanssa. Taimilla oli huippukivaa, hyvä porukka oli puistossa! Eipä olla vuoteen käyty puistoilemassa, eikä varmaan hirveästi käydäkään, mutta kivaa vaihtelua sekin. :)