Pakattiin perjantaina auto koirilla ja tavaroilla, ja hurautettiin Riikan ja Ajan kanssa Pieksäämäelle jälkikursseilemaan Rautasen Keijon oppeihin. Leirin järjesti Lappalaiskoirat ry:n Keski-Savon alaosasto, jonka mahtavilla leireillä ja kurssiella ollaan käyty aiemminkin.

Lauantaina tehtiin kolme erilaista harjoitetta. Ensimmäinen oli sellainen perusjälki, joita ollaan tehtykin, vieraan tallaamana. Jälki meni niin kuin meillä yleensä, eli ei mitää nsuurempaa ongelmakohtaa ollut. Liinan käyttö oli meikäläisellä parantunut viime syksystä, tuntuma oli hyvä, ja esineiltä lähdöt sopivalla joustavalla kädellä, jolla estetään liinan nyppäisy, kun Taimikin lähtee melko kovalla intensiviteetillä esineiltä.

Toisessa harjoituksessa (jonka lasken nyt vaan yhdeksi jäljeksi) treenattiin jäljen nostoa. Ensin sellainen parin kymmenen metrin pätkä, jossa oli päässä keppi vahvisteena. Toinen oli paluuperän harjoittelu, eli jälentekijä käveli muutaman kymmenen metrin suoran jäljen, jota palasi tismalleen samasta kohdasta takaisin. Kolmannessa oli sitten vähän näitä kahta aikaisempaa pätkää pidempi jäljenpätkä, joka päättyi esineeseen. Jäljennostot menevät ihan hyvin, mutta itseni pitää muistaa ottaa ihan rauhassa homma ja lähettää määrätietoisesti ja estää sinkoilu ihan reilusti. Silloin Taimi kyllä lähti menemään rauhassa kohti jälkeä ja nosti hyvin. Paluperäjäljellä etsi jonkin aikaa, mihin jälki katosi, mutta ratkaisi sitten tulemalla ajamaan jälkeä takaisinpäin, josta parista askeleesta palkka. Kolmas oli sitten palauttava, joka meni ihan ok, paitsi ennen keppiä eläimen (hirven) hajut ja mahd. jäljet sotkivat ajatusta, ja Taimi jonkin verran pyöri ja etsiskeli, mutta lopulta tuli kepille, jonka sitten ilmaisi. Se yritti jo vähän aiemmin ratkaista ristiriitaa menemällä maahan omia aikojaan, mutta kun siihen ei reagoiutu, niin jatkoi sitten paikantamista. 

Sillä aikaa vanheni kolmas treeni, joka oli suorakaiteen muotoinen, siinä oli kaksi vanhempaa harhajälkeä ja tien ylitys ensimmäistä kertaa. Jäljestys sujui perustyöskentelynä, harhoihin ei nähtävästi reagoinut. Ennen tien ylitystä myyrä vilisti nenän edestä ja katkaisi vähän keskittymisen. Tien ylitystä lähti suorittamaan ihan ok, mutta tuoreemmat harhat tiellä ihmetyttivät ja Taimi tarkisteli niitä. Autoin sen lähelle ylityspaikka, josta se nostikin jäljen tosi hyvin ja jäljesti viimeiselle kepille.

Sunnuntaina ajettiin alkuun yön yli vanhentunut jälki, jossa oli melko paljon esineitä, kulmia ja alustan vaihdos. Jälki meni erittäin hyvin, ei siitä oikein muuta voi sanoa. Taimi oli todella motivoitunut lähtemään jäljelle. Toinen jälki oli sitten huomattavasti tuoreempi, jossa oli tarkoitus olla kymmenisen aselta ja kulma, kymmenen askelta, keppi, sitten taas kulma, keppi, kulma... Meikäläisellä oli taas vähän lyhyet välit, varsinkin aloitus. Taimi kylläkin oli niin virtanen, että meni melkein kulmista järjstään ohi, vaikkakin haki suunnan sitten hyvin ja jatkoi. Esineet ok, paitsi viimeinen keppi ei ollut ihan kohdillaan, joten en ole varma ilmaisiko kepin vai menikö maahan koska en päästänyt etenemään. Tein parin kepin ihan lyhyen palautuksen, jossa kyllä ilmaisi aivan itsenäisen tyylipuhtaasti, joten tuskin se nyt oli mikään iso juttu. Ehkä olisi voinut jättää tuon viimeisen väliin kun ensimmäinen jälki meni niin hyvin, mutta olen tyytyväinen, että tuli ajettua se kuitenkin; siitä sain vinkkiä tehdä tuollaista hyvin kulmilla varustettua jälkeä, jolloin Taimin on paremmin pidettävä huoli jäljestä. Ja että alkuun voisikin tulla hyvin pian kulma.

Kaiken kaikkiaan perusjäljestys on hyvällä mallilla ja motivaatio kova. Pituutta ja aikaa voi lisätä ja vaihdella rohkeasti nyt Taimin kanssa. Ja sitten nuo äsken mainitut jutut. Tien ylityksiä, ojan ylityksiä, pähkinöitä purtavaksi jäljille, jotta koira oppii. Kurssin anti oli itselle ihan mieletön, sai varmuutta ja rohkeutta taas edetä asioissa. Kiitos Keijolle ihan parhaasta koulutuksesta, Hertalle, Panulle, Mirkulle ja Benitalle ja muille järjestäjille taas ihan liian hyvistä leirimahdollisuuksista. :) Parhautta!