Nyt vihdoin päästiin korkkaamaan jälkikesä myös rotikkaseurassa, ihanaisen Lauri-rotikan seurassa. :) Taimille tein aikas kivan jäljen (nro 16). Leikattiin pelto siksakkimaisella menolla toiseen suuntaan, päässä myötätuulinen suora, yksi kulma ja loppusuora. Kolme kepakoa. Frolikeja laitoin pätkittäin, aika paljonkin loppujen lopuksi, ehkä tyhjiä yhtä paljon kuin namitettuja. Taimi ajoi rauhallisesti, mutta nyt oli viime kertaa enemmän paloa mukana, pidin aika hyvää tuntumaa, ja Taimi työskenteli mukavasti alhaalla. Välillä nosti päätä ylemmäs tarkistaakseen ja sukelsi taas nenänsä kanssa peltoon. Vain yksi myyrän/pörriäisen kuuntelu alkujäljellä, sen jälkeen tasaista menoa. Keppejä en itse nähnyt, joten oli oikein kiva, kun Taimi ilmaisi ne upean oikeaoppisesti ja varmasti. Viimeisellä meinasi pompsasta minua kohti, mutta kun kävelin sen luo, niin se korjasi itsensä takaisin maahan kepin suuntaan. :) Pitää katsoa ettei liian innokkaasti kehu liian aikaisin. Oikein hyvä, kun viimeeksi tällä pellolla ei ollut ihan niin onnistunutta. 

Kaisa tallasi Arville puolen kilometrin jäljen metsän puolelle. Siinä oli kulmia ja kaksi esinettä, toisella loppupalkka. Nosto parin metrin janalta hyvä. Alussa muutamia tarkisteluja sivuun, mutta muuten varsin hienoa menoa Arvilta, kulmat tosi hyvät ja oikeat suunnat löytyi. Se oli ehkä Arvin haastavin jälki, koska pituutta oli kerrankin hyvin ja oli vieraan tekemä, joita Arville on tehty tosi vähän. Mutta Arvi-poika selvitti ammattilaisen ottein. :D Hauskaa.

Pellolta ajoin kotiin, otin eväät ja Taran ja lähdin Romolle hukkakarkkoihin - niin upea sää, joten mikäpä se siinä ulkoillessa. Tara oli kuin dieselkone. :D Aluksi nuuskutteli hajuja ja oli lähellä, mutta käynnistyttyään etsi laajalla ja innokkaasti, oikein hienosti. Maalimieskin löytyi, ja haukku raikasi. Oikein mukava perjantai-ilta, ja kaikki koirat oikein tyytyväisiä eloonsa.