Oli tarkoitus lähteä pitkästä aikaa rotikkaseurassa jäljestämään, mutta järkyttävä sade alkoi juuri silloin kun oli tarkoitus lähteä. No tietysti vähän ajan päästä ei taas satanut, ja kävin sitten tallaamassa rantapuistoon n. satametrisen jäljen, turha sitä oli hyvää nälkää hukkaan heittää. Siksakkia, namitusta suorilla, kaksi keppiä vasta loppupuolella. Ikää reilu puolituntia. Ja seuraavalla sateiden välisellä tauolla käytiin ajamassa Taimin kanssa.

Nosto vähän epävarma, mutta sit lähti hyvin. Jotain täysin ihmeellistä verrattuna viime vuoden pelto-namijälki-yrityksiin on tapahtunut. Taimi söi likipitäen kaikki namit, eikä sillä ollut sellainen kiire koohottaa menemään kohti loppua. Kulmat otti hirmu nätisti, niissä ei siis namia. Polun ylityksissä ekassa meni hieman epävarmemmin mutta yli kuitenkin ja omalle jäljelle. Toinen ylitys oli taas todella upea. Molemmat kepit ilmaisi hyvin. Olipa kiva jälki!