Noniin, ja sitten pureuduttiin janan maailmaan Kaisan ja Teemun kanssa. Kaisa teki meille janat. Lähetin Taimin ensimmäiselle vajaa 10 metrin päästä jäljestä. Lähti kuin nato-ohjus, suht suoraan, jäljen kohdalla käänsi pään ja nuuskaisi takajäljensuuntaan, ja lähti oikeaan suuntaan. Upeeta! Jälki oli muutaman kymmenen metriä, ja päättyi kepille. Pätkä oli suopursikossa, Taimi meni ensin ihan oikein etsimään keppiä, sitten tarkisti sivusta aika paljon, mutta lopulta nosti taas oikein oman ja otti muutaman metrin ja kepille.

Toisella lähtö ei ollut niin tykinsuusta, kun puhuttiin, että otan tässä samanlaisen tuntuman kuin kepeiltä lähdettäessä, hyvä suorahko eteneminen kuitenkin. Tässä se näytti nostavaan jäljen, ja lähdin oikein heti perään äkkiä tukemaan - takajäljelle lähtöä. Jos en olisi "niin pätevänä" lähtenyt tukemaan, niin en tiedä olisiko vaan tarkistanut väärän suunnan. En yhtään tajunnut kysyä kumpaan suuntaan jälki lähtee, ja oletin sen lähtevän siihen, niin en sitten yhtään odottanut, mitä koira tekee. Estin etenemisen, ja se käänsi pian oikein. Jälkipätkä taas hyvin, samoin esineilmaisu. Esineet olikin tänään täysin minun tietämättömissä, joten oikein hyvä oli nähdä taas miten Taimiin voi niissä luottaa.

Kolmannella taas lähetys ihan hyvä, mutta se takajälki nousi tässäkin. Itse eteneminen janalla, jälki ja kepit (2) hyvät, joten ajatellaan nyt positiivisesti: ongelma, jonka luulin meillä olevan, ei ollutkaan niin iso kuin kuvittelin- siis se jana tai lähetys ja suoraan eteneminen (vähän termit vielä hukassa). Olen varmaan tehnyt vaan ihan liian läheltä tätä ja käytännössä seisomme tyyliin jo hajutunnelissa, ja Taimi menee häpsingilleen, kun yritän ohjata sitä suoraan, kun se menisi jo ihan sujuvasti siitä kohtaa jälkeä pitkin..? Takajälkeä en vielä suostu sanomaan ongelmaksi, siihen vaan nyt heti jatkossa huomio, että tiedän minne jälki lähtee ja tuen OIKEAA suuntaa. ;D Siinä keskimmäisellä pätkällä kyllä mokasin itse.

Arvi teki pellolla. Lähti hyvin askeltarkasti. Tyhjillä pidättelin sitä vähän liinalla, joten se otti painetta eikä oikein jäänyt enää tyhjien jälkeen nameille. Sitten en itse tiennyt, mitä siltä vaadin - omaehtoista jälkeä löysällä liinalla ottaen namit jotka haluaa, vai askeltarkkaa työtä. Eniveis, se meni ihan loppuun asti, kulmat löytyi ja kaikki, ja loppupalkka maistui. Ensi kerralla sitten pellolla mietitään etukäteen, mitä haetaan.. Arvi ei tosiaan kestä liinan kiristystä, kun taas Taimilla nousee siitä motivaatio ja taistelutahto (?). Arvi kun menee muutenkin rauhallisesti, ei sille pehmonallelle ole ehkä järki luoda kovaa painetta.