Juhannusta vietettiin mummolassa, ja siellähän on ihan loputtomat jälkimaastot... Niinpä perjantaina ajettiin Taimin 23. jälki. Se oli 4 tuntia vanha, pitkälti ylämäkeä nouseva jälki, osittain vaikeassa ryteikössä, ja siinä oli tien ylitys ja 6 keppiä. Sää oli kuuma, kostea ja ilma seisoi. Jälki meni olosuhteisiin nähden oikein hyvin, ja kaikki kepitkin nousivat. Rankaksi se kävi selvästi, mutta opettavainen jälki kuitenkin. Tientylityksessä oli vähän vaikeuksia, autoin menemällä lähemmäs jäljen jatkumiskohtaa, ja Taimi imaisikin sitten siitä jäljen itse.

Seuraavana aamuna aloitettiin esineruudulla. Tallasin kapean alueen, jonka päähän jätin useampia esineitä. Hain Taimin, jätin sen puuhun ja menin viemään vielä yhden esineen, kun se oli ensin nostanut sen tieltä, ikään kuin merkkinä, mitä ollaan tekemässä. Taimi haki kaksi esinettä tosi hyvin syvältä, ei jäänyt alkuun eteen pyörimään, vaan lähti etsimään hyvin.Viime kerrasta on siis jäänyt jotain muhimaan aivolohkoihin.

Seuraava jälki (24) olikin sitten epäonnisempi. Jälki oli 4 tuntia vanha, mutta lähes koko ajan oli satanut. Maasto oli lähinnä harvennettua koivikkoa, jossa heinäpohja. Lähdin sateen tauolla, mutta sade alkoi taas kun oltiin aloittelemassa. Jo nostossa oli suuria ongelmia, samoin kauttaaltaan koko jäljellä. Jälki hukkui jatkuvasti, nousi kyllä jotenkuten uudelleen ja kaikille kepeille tultiin. Taimi ei ilmaissut niitä kovin motivoituneesti edes. Epäonnistumiset ovat inhottavia, mutta tarpeellisia. Kävin keräämässä merkit metsästä jäljen jälkeen ja mietin miksi jälki meni näin. Mietin, oliko motivaatio hukassa, vai jälki hukassa.

Seuraavaksi ajoin Arvin jäljen, ja tässä kyllä näkyi sitten samaa. Arvilla oli paljon suoraviivaisempi jälki, mutta se saatoi yhtäkkiä lähteä haahuamaan minne sattuu, eikä saanut jälkeä ylös. Loppuun asti päästiin, ja kolmelle esinelle sekin pysähtyi, mutta vaikeutta oli tässäkin. Nämä olosuhteet varmaankin vaikutti jälkeen.

Tein Taimille ihan lyhyen korjaussetin, 40 metriä pitkä jälki, jossa kaksi namipurkkia ilmaistavana. Ajoin sen 2 tuntia vanhana, koko aikana ei ollut satanut enää. Jälki nousi tosi hyvin, ja purkeille se meni maahan oikein napakasti. Niinpä saatiin kuitenkin hyvä lopetus näille mummolajäljille. :)

Taran hotspot on jo tosi hyvällä mallilla, ihan pieneksi kutistunut. Tara joutui olemaan enemmän kyllä sisällä, ja vaan valvotusti seurustelemaan muiden koirien kanssa. Niin siinä jossain vaiheessa kävi, että se meni uimaan heti kun silmä sekunniksi vältti. Kuivattiin, putsattiin ja pantiin kauluri takaisin. Ihottuma ei ärtynyt onneksi yhtään enempää uimareissusta.