Lomailtiin viikolla siis mummolassa. Ah, sitä vapautta ja rauhaa. Ensin tullessani mummolan pihaan, mietin hetken, että jahas, ei ketään, ei mitään... mitä HITTOA mie täällä teen. Mutta kun siinä lenkkaria pisti jalkaan ja lähti luontoon, niin henkeäsalpaavaa voimaantumista luonnossa koettuani olin ihan tyytyväinen siitä, että ei ketään, ei missään.

Tiistaina tein Taimille janatreenin (jäljet 28-30). Kolme lyhyttä jälkeä, jossa jäljennostopaikan jälkeen muutaman metrin päässä pari frolicia, sitten pätkä jälkeä, joka päättyi keppiin. Ensimmäisellä Taimi nosti ensin takajäljen, mutta kun vaihtoi oikeaan, kehuin, ja pian tuli vahvisteeksi frolicit. Seuraavalla Taimi ottikin heti oikean jäljen, palkkautui kehuilla ja froliceilla. Kolmas myös napakymppi.

Seuraavana päivänä tein yhden vastaavan janatreenin (31), ja yhden muutaman sadan metrin jäljen (32) helpossa maastossa. Koko päivän oli satanut, ilta oli oikein ihanan kuulas, jäljet 1,5 tuntia vanhoja. Janatreenissä tuttu takajäljennosto. Mutta varsinaisella jäljellä taas ihan oikein, ja palkaksi frolicit. Muuten jälki meni Taimin osalta hyvin, mitä nyt itse koomasin yhdessä kohtaa, kun "ei se kulma tuosta mennyt", ja kutsuin sen takaisin . Ja totta kai se meni siinä, onneksi annoin Taimin sitten lähteä sinne, ja olin jättänyt vielä frolicin kulmanjälkeiseksi palkaksi kokeeksi, ja palkka tuli siis onneksi hyvässä paikkaa.

Summa summarun jälkitreenien etenemisen suhteen olen ajatellut:

- Joka toinen treeni pelkkiä janoja (esim. 4-6, onnistumisesta riippuen voidaan jättää osa ajamatta)

- Joka toinen treeni normaali, vaikeampi jälki, jossa esineet, kulmat ym.

- Janatreeneissä frolicit vahvisteeksi muutaman metrin päähän