Tänään oli ensimmäinen etappi kohti jälkikokeita, kun osallistuttiin Lappalaiskoirien BH-kokeeseen, jossa neljän suomenlapinkoiran, yhden saksanpaimenkoiran ja yhden lapinporokoiran (=Taimi) nimen eteen annettiin mahdollisuus kirjata tunnus BH.
Olin ollut tämän viikon reissussa, ja tulin puolilta päiviltä junalla Jyväskylään, jonne Tomi koirien kanssa tuli autolla. Siitä jatkettiin Palokkaan, jossa koe järjestettiin. Vähän jännä oli katsoa, miten Taimin kanssa hommat menisivät, kun ei olla moneen päivään touhuttu mitään yhdessä. Kotona sen sijaan koirien pedit ovat kuulema saaneet sitäkin enemmän kyytiä.. Taimi olikin aika kympillä mukana, kun käytiin vähän lenkillä ja muuta ennen koetta. Oltiin kolmannessa parissa, aloitettiin liikkeillä.
Ilmottautuminen meni hyvin, ei mitään ihmeempää. Alkupaikallekin mentiin hyvin. Hihnaseuraamisen ensimmäinen suora oli kuitenkin aika hanurista. Taimi oli ihan sunnuntaikävelyllä! Siis hyvinkin yleistä koiralle, joka ei ole tehnyt seuraamista aikoihin hihnassa... Se nuuski maata ja yritti lähteä keulimaan vaan eteen kuin lenkillä, eikä käsittänyt oikein että piti seurata. En hermostunut yhtään, koska heti tajusin, että oma valmistelumoka - ja toisaalta sen, että käännöksen jälkeen saa antaa askellajivaihdoksissa uudet käskyt. Ei se hihnaseuraaminen tuntunut missään kohtaa mitenkään hyvältä, vaikkakin videolla näyttää ihan hyvältä sen käännöksen jälkeen. Mukavaa oli myös se, että ei se silleensä ollut häpsingillään tai paineessa, ei vaan hiffannut. -Erittäin hyvä.
Henkilöryhmän jälkeen kehuin, irrotin hihnan, ja uusi setti. Nyt lähdettiin selvästi hommiin myös Taimin mielestä. Erittäin mukavantuntuista seuraamista, videoltakaan en keksinyt kovin montaa korjausta (loppuperusasento jäi, toinen täyskäännös Taimilta vajaa, omat kädet elää liikaa käännöksissä). -Erinomainen.
Jäävät... käääk. Vaan Taimipa istuutui nopeasti ja varmasti, oujea! -Erinomainen
Maahanmenossa sitten tarjosi niin ikään istumisen, ja annoin toisen käskyn, jolla maahan. Luoksetulo oli juuri sellainen, joksi se ollaan treenattukin -Hyvä.
Paikkamakuussa ei huomautettavaa. Lonkalleen oli kyllä valahtanut. -Erinomainen
Kaupunkiosuus olikin aika jännä. Ei sillä, että Taimilla olisi ollut jotain ongelmia kohdattavien asioiden kanssa. Se vaan oli NIIN menossa johonkin hommiin (?), että veti oikeastaan koko ajan hihnassa. Se yritti metsään päin: jäljelle? Ihminen koulun tapapihalla: maalimies? Tai näin minä sen tulkitsin. Ei se millään leppoisalla sunnuntaikävelyllä ollut, jotain se oli kovasti lähdössä tekemään. Mutta kaupunkiosuus niin ikään läpi. Tämäkin oli tietysti aika kiva ajatella niin, että niiden pitkien seuraamistan ja muiden jälkeen se oli vielä ihan täysissä voimissaan menossa jatkamaan hommia. Vaikka onhan BH kevyempi ilman noutoja kuin jäljen tottis. Mutta ilmanmuuta tästä on nyt kiva lähteä treenaamaan tottista kuntoon talven aikana.
Tuomarin kommentit hyvin koulutetusta koirasta tietysti lämmittivät vielä mieltä. Ja oma mieli oli todella rento. Vähän siitä hihnaseuraamisen alusta meni pasmat sekaisin sen verran, että oli tarkoitus selkeämmin tehdä juoksuun- ja hitaaseen siirtymisessä niin, että ensin käsky, sitten vaihto. Mutta nyt ehkä hätäilin vähän. Eisillä varsinaisesti mitään merkitystä nyt ollut, mutta jatkoa ajatellen on hyvä miettiä näitä. Ja muistin kehua liikkeiden välissä, vaikka helposti meinasikin vaan jatkaa hommaa. Videoita ehkä huomenna, jos niistä mitään nyt näkee..
Kommentit