Iha oikealla lumisella kentällä, oikeassa pakkasessa, tavallisilla lenkkareilla ja jäisillä varpailla. Jep, talvi on täällä, eikä siitä voi olla kovin kauan, kun viimeeksi on nämä tuntemukset jalkojen ulokkeissa tuntunut... Kavereina oli Heljä koirineen ja Kaisa, Teemu ja Lauri-rotikka.

Mutta asiaan. Arvi pääsi alkuun tekemään ennen muita. Erittäin hyvää menoa, komensi vähän kyllä haukkumalla. Työ oli tarkkaa muuten ja vireikästä. Myöhemmin kun otin muiden jo tultua ja tehtyä, Arvin kuumuttua ja menetettyä päänsä kontrollin, ei keskittymistä oikein ollut, ja möykkä kova. Eli joo, sen kanssa on kiva harrastella Tokoa... Ja sehän se tietysti on tärkeintä. Paikkamakuussa sentäs oli suht hiljaa. 

Taran kanssa tein maahanmenoja lämpimikseen, ja kaukoja läheltä. Pitää pitää oma järki mukana siinä kehumisessa, väleissä, ja matkassa. Virheitä tuli tuttuun tapaan. Atomeiksi? Näiden jälkeen tehtiin kokeenomainen pätkä. Aloitettiin seuraamisella, joka kokonaisuudessaan kiva, yhdessä vaiheessa kuului pientä tuskaista vinkumista. Tästä kunnon iloinen kehu, ja siirtyminen liikkeestä istumiseen - koira täysillä mukana. Istuminen jees, ja tästä jatko luoksetuloon iloisten kehujen jälkeen - koira edelleen kympillä mukana. Luoksetulossa pakka hajosi, kun ei rauhallisesta käskytyksestä huolimatta voinut jäädä seisomaan, edes toisella yrityksellä. Pari seisomista vahvistettuna, ja kokonainen luoksari hyvin.

No, koska suunnitelma (luoksetulosta iso palkka) oli jo mennyt pieleen, otettiin ruutua ennen loppupalkkaa. Eka ruutuun meno oikein hyvä, mutta liian kesy käsky maahan, ja Tara hiimaili hetken omiaan, ja kävi taakse, kylläkin ruutuun, maahan. Kehut ja pieni palkka. Toisella kerralla sitten kunnon käsky maahan, ja nopeampi reagointi, ja taakse taas, mutta ruudussa. Onhan se kyllä erittäin mukavaa, että se ei yhtään vierasta ruutua, vaan sinne meno on todella varma, ihan mieletön voitto! On kiva lukea blogista jotain, missä Taran kanssa ollaan oikeasti edistytty jostain vuoden takaa. Treenistä muuten: koomia ei siis tullut, toisaalta kenttä taas tutuin mahdollinen, eli vieraammalle kentälle seuraava eläinkoe. 

Taimin kanssa oli käynyt tekemässä ennen muiden tuloa ruutua. Ei olla pitkään aikaan (no ehkä pariin viikkoon..?) tehty, joten kiva oli nähdä miten menisi tyhjään. Heti ekalla hienosti ruutuun asti, vähän oikeaan reunaan, hyvä pysähdys. Kehuin tästä kuin onnistuneesta. Seuraavat kaksi ihan täydellisiä, keskelle meni, eikä hiimaillut ennen aikojaan. Olen ehkä aika iloinen!

Varsinainen treeni oli sitten BH-treeniä. Pätkä hihnaseuraamista, jossa hlö-ruutu mukana. Sama ilman hihnaa. Vire oli hyvä, ja koira ihana, mutta se lähti vähän vasemmalle irtoilemaan - olisiko täyskäännösten takia. Pitääpä siis käännytellä sitä oikealle nyt kuurina. Sitten murheenkryyni: jäävät... Tein muutaman istumisen, jotka oli hyviä. Mutta itse liikkeestä se istuminen olikin vaikea. Samoin maahanmeno. :/ Siis kylmähän sillä kaljulla oli, ja kenttä oli luminen. Mutta samahan kävi silloin sunnuntaina Koivuniemessä, mutta maanantaina Utran lumettomalla kentällä meni hyvin. Tehtiin kuitenkin niin, että saatiin onnistumaan. Luoksetulo oli taas super, eli se nousee siihen tosi kivasti. :) Ehkä en nyt noista jäävistä ota stressiä. Yritetään vahvistaa niitä ennen koetta (ja ennen taukoa kun lähden työreissuun), ja käy miten käy. Kun ei niisä ole tähän asti ollut aiemmin ongelmaa, niin uskoisin sen johtuvan nyt näistä olosuhteita ja tilanteesta. Tarkkailuun siis.