Treenattiin tutussa paikassa Niikalla tutussa porukassa (Heljä&Riikka), ja ajatuksena oli luoda koerekonstruktio Taralle. Se oli helppoa.

Tara lähti ensin hyvin. Ja teki pitkään hyvin seuraamista, samoin uudelleenlähtöjä! Kehuin ja palkkasinkin joissain väleissä. Mutta sitten kun ihmiset olivat kujassa ja tein myös henkilöruutumaista treeniä, se iski. Aluksi erkaantuminen parin metrin päähän ihan muualle katsoen. Sitten erkaantuminen kohti Riikkaa, halusi hyppäämään Riikkaa vasten. Minusta kyse ei ole siitä, että se menee "jee jee ihmisiä", vaan Tara on pidättyväinen ja ottaa painetta vähän näistä kohti käveltävistä ihmisistä, joten se lähtee purkamaan sitä jotenkin. Aktiivisesti itse, mikä on kiva, mutta syy on siellä paineistumisessa. Tai jotenkin näin. En ole kovin tietoinen tälläisistä teorioista tai ajatuksista, mutta siltä se tuntuu. Otin uuden perusasennon, ja hiljaa kuiskasin sille "hhhhhiiiiieeennnoooo hhhiiiieeennnoooo" samalla kun se seurasi, mikä auttoi Taraa ja se skarppasi totaalisesti tehden oikein hyvin sen jälkeen, eikä enää välittänyt ihmisistä. Ja se innostui ihan. Revittiin kettua, ja otettiin vähän ryhmäleikkiä niin ettei Taran häntä laskenut, ja se pysyi täysin iloisessa ja toimintakykyisessä tilassa. :)

Lopuksi vielä kaukoja useampi setti. Kauempaa oli vähän vaikeuksia välillä kuunnella käskyjä ja keskittyä takapalkasta johtuen, lähempää teki oikein kyvin. Mutta sitkeästi tehtiin useampi setti, jossa käskyjen välissä oli aina kunnon tauko ilman kehuja. Etenemistä ei ollut yhtään vaihtoissa. :) Jee! Josko näitä kokeentuntuisia juttuja nyt vaan saataisiin tehtyä niin ahkeraan, että homma alkaisi edetä.