Pakkanen hellitti juuri parahiksi ennen suunniteltua pikkujoulu-Hukkatreeniä. Paikalle oli vakiokaluston lisäksi pieni Neppu-neitokainen, Mökötuvan kasvatti. Aivan hurmaava pentu, reipas ja Taiminkin mielestä hellyyttävä (vielä vienoisesti päällä olevalla valeraskaudella ei varmaan ollut mitään tekemistä asian kanssa).

Koska Taimin haukut ovat olleet erittäin hyviä, tänään halusin testata vähän sen tämän hetkistä tilaa. Ei tehty äänenavausta, vaan ohjeistus oli antaa Taimin haukkua miten se haukkuu, mielellään kunnes minä tulen. Taimi oli intona, kun vihdoin pääsi tekemään jotain vaativampaakin kuin vain lenkkeilyä ja leikkiä. Etsi laajasti, ja löysi maalihenkilön, kun olin vielä jokusen matkan päässä. Haukku alkoi kuulua, oli varma ja kesti hyvin! :) Oli ensin istunut maalimiehen eteen, hetken miettinyt, ja aloittanut haukun, käyttäytyen hienosti. Tosin ei Taimilla olekaan ollut siinä käyttäytymisessä mitään pahempaa moitittavaa.

Tarakin sai etsiä osin tallatulla, osin puhtaalla alueella. Kuljimme ihan maalimiehen vieressä, joka huikkasi hiljaa olevansa siinä jalkojemme juuressa, jolloin Tara jostain puskasta hyppäsi just meidän luo. Ei ehkä kuitenkaan kuullut maalimiestä, ja jatkoin itse vaan eteenpäin, kun Tara jäi taakse, ja kohta alkoi ilmaista, että tännehän hei jäi jotain.