Pakkaset ovat toistaiseksi ohi. Tai no eivät ohi, mutta eivät enää niin h*lvetillisetkään. Ja minä en edes vihaa pakkasia, mutta se toimettomuus alkoi jo käydä hermoon, etenkin kun omaakaan tarmoa ei ole päässyt purkamaan vaikkapa uintiin, koska on ollut flunssassa. Koiratkin sopeutuivat ihan ok, välillä kuljettiin perässä ympäri asuntoa, välillä otettiin rennosti. Muutkin aikataululliset muutoksen arjessa tietysti ovat ottaneet aikansa, kun aamulla ei käydäkään tunnin vapaanajuoksemislenkkejä, vaan vähempään on tyydyttävä. Mutta sopeutuuhan ne. Tänään siis ensimmäinen lauha päivä, ja pääsin ajoissa kotiin, joten lähdettiin kentän parkkikselle ottamaan pikkutokoa. 

Taimi teki alkuun seuraamista, jossa ei ollut ongelmia. Ruutuun menoja läheltä matkaa pidentäen. Häiriönä toimi kuin tilauksesta kentällä kävellyt ja katsellut pikkutyttö, Taimi ei kylläkään häiriköitynyt. Yksi tavallinen nouto loppuun ja riekkumista. Kotona ollaan joku kerta tehty tunnaria ja askelia. Tara muisteli seuraamista ja leikkiä, sekä luoksetuloa ja ruutua. Ihan nappia! Arvi sai juosta ja temppuilla.

Illalla jatkettiin hommia hukkiksissa. Taralla oli hyvä etsintä. Maalimies oli ojan varressa, kävelin itse aika suoraan koko matkan sinne päin, Tara etsi puolin ja toisin, kunnes löysi. Taimilla oli vähän samanlainen etsintä, ja intona se ainakin etsi. Jossain vaiheessa tuntui ,että se sai jonkun hajun, ja lähti aika lujaa. Kohta haukku kuuluikin aika kaukana, joten haukkua tuli testattua. Oli kiihkeämpää ja katkonaisempaa kuin normaalisti, se oli enemmän sellainen "heimälöysinnyttänheebonjaseonjusttässänäinmissämammaootkunsuaeinäyhetitässänäin" -haukkua. Se oli välillä katsellut, että tuleeko pelastuspartio ja jatkanut taas. Maalimies myös kehui kuiskaten välillä, mikä oli ollut selvästi hyvä juttu. Hieno homma, kaipaamani tasontarkistus tähän väliin! :)