Oli aika ottaa askel eteenpäin. Taimin kiimaa (josta on jo ihan kohtuullisesti jauhettukin...) ei kuulu eikä näy, joten ei tiedetä, miten kevään koekalenteri nyt aikoo asettua, joten ilmoitellaan kokeisiin ja kisoihin ja katsellaan sitä mukaa mitä perutaan. Kovasti olisi intoa mennä kokeeseen, sillä homma on aikalailla naksahtanut kohdilleen. Toki se siellä saa jatkossakin pysyä, vaikka ei kokeeseen just päästäisikään. Mutta kovasti se antaisi tsemppistä päästä kokeileman taas koeympyröissä homman toimivuutta.

Olin siis ajatellut, että ei oteta merkkiä kovin vakavasti, ennen kuin voittajasta on ykkönen plakkarissa. Sisällä ollaan harvakseltaan merkkiä tehty, ja siellä siinä on jo jonkinlainen idea. Siispä pakkasin vaaleansinisen kukkaruukun reppuun, samoin kasan värillisiä lautasia, ja suuntasin kentän parkkikselle vain Taimin kanssa. Aloitimme siis alkuun merkin otolla kentällä. Taimi ajatteli ehkä ruutua ja sinkosi aika paljon kauemmas. Eli vaikka sisällä jo hakee, ulkona tulee liikaa muut jutut mieleen. Ja vaikka sisällä onkin idea, ei minulla ole ollut tähän mitään opetustaktiikkaakaan varsinaisesti, pitäisiköhän sille antaa pieni ajatus ehkä kuitenkin. Tehtiin siis helpotettuna ja läheltä. Ehkä alamme tehdä tätä jonkin verran rinnalla, kunhan erottelee selkeästi ruudusta. Itselleni oli tosi virkistävää ottaa uutta juttua, mitä pitää vielä opettaa koiralle. Pitää vähän paremmin vaan suunnitella eteneminen tässäkin, mutta joo, jatkamme merkkeilyä pikkuhiljaa.

Lautaset oli varattu suuntatreeniin. Saimmekin kivan treenin aikaiseksi. Hyviä suunnanhakuja alkuun, sitten vähän uunoilua keskilautaselle, josta päästiin korjaamaan oikeaan suuntaan. Näitähän ollaan harvoin ja satunnaisesti tehty. Ajatuksensa on, että otetaan napakka kuuri namisuuntia, ja siitä nopeahko siirtyminen kapuloihin, ettei jäädä tässä liian pitkäksi aikaa namilautasiin kiinni. 

Mitä jäi käteen? On hyvä mennä jo eteenpäin. Saada uutta juttua mukaan, rikkoa kaavaa ja rutiinia vaikka se meidän kaava ja rutiini onkin toimiva ja hyvä. :)