Kun blogi yrittää olla periaatteella "päivitän kissanristiäisetkin", laitetaas päivitystä reissun päältä, kun mahdollisuus tuli.

Tiistain treenintapaiset ovat jääneet päivittämättä. Kävin tokoilemassa hiukka hallilla, kun tapaturman vuoksi en ollut ihan kykenevä juoksemaan saati kävelemään ihan normaalisti. Nimim. hevosen selästä on pitkä matka maahan. ;) Taimin kanssa koklittiin ruutua, jossa meni etureunaan. Korjattiin, jonka jälkeen haki oikeaan reunaan (kerran aiemmin tehnyt tätä). Eipä tehty sitten muuta kun hinkattiin tätä ilman suurempaa tulosta, joten päätin tehdä väliin muuta. Liikkeestä istuminen ja hyppynouto sujuivat, ja ruutu uudelleen tehtynä onnistui. Erillisenä tehtiin parit kepit.

Tara teki varsin kivaa seuruuta pikkupätkän. :)

Torstai-iltana treenattiin Pieksämäellä Hertan ja Satu T:n kanssa. Paikkamakuu alkuun, välipalkkasin hyvästä olosta. Taimin kanssa yksi liikkeestä istuminen käskytettynä siinä missä se aina tehdään, ja hieno oli. Ruutu, joka perse=etureuna ja pahasti. Päädyttiin laittamaa kosketusalusta, mikä saikin hyvää tulosta, kun koira sai onnistumisia. Oikeastaan en muista, miksi se on jäänyt, ehkä kun siitä tulee helposti lieveilmiöitä, mutta nyt oli hyvä vahvistaa. Ja varmaan jatkossa tehdäänkin silloin tällöin ehkä alustalla, tai katsellaan mihin suuntaan se alkaa nyt mennä. Tunnari puolikkaana, jossa ruudun epäonnistumiset vaikuttivat pienenä epävarmuutena (?), ja nuuski kapulat monesti, vaikka meinasi aluksi heti ottaa oman. Toi kuitenkin suorilta sen minulle. :)

Tara oli ylläri! Voi ihana Tara! Ei, se ei nyt vaan oikein suostunut ottamaan häiriötä, ja tehtiin siis ihan oikeaa tekniikkaa sen kanssa, eikä häiriötä ei tarvinnut treenailla!!! Ruudussa kanssa jouduin nyt ihan oikeasti miettimään, miksi teen kuten teen, miksi en pysäytä seisomaan (= koska se ei osaa pysähtyä käskystä ;D), ja päädyin siihen, että joku seisomiskäsky sille opetetaan, jolla saan sen huomion. Se on oikein hyvä idea, koska seisomis-/huomiokäskyn jälkeen maahanmeno voisi onnistuakin ekalla, eikä käskyjä ole edes liian montaa. Mahtavaa! Ja Taraa palkattiin vaan lelulla ruudusta, jossa tyyppi joka kerta sai ihan hurjan tapporavistus ja leikkipuuskan. Nyt nimittän vaihtui asenne siitä "no jos me nyt jotain yritetään", kun koira kerran menee eteenpäin vieläkin ihan hurjasti, kun vaan treenan ja otan hommat kunnolla. :) Tara-mummo rokkaa!

Tänään treenattiinkin sitten vähän Lappeenrannassa tokoa ja näyttelyä varten. Taimin kanssa ensin ruutuja kaksi alustalla, ja kolmas pisin ilman alustaa, oli oikein hyvä ja entisenlainen. :) Tunnari myös, vein itse oman kapulan, ei paljon miettinyt haistaessaan oman. Hyvä! Näyttelyä varten treenattiin tylsää juoksemista. Tylsää, ettei se teputtele virne naamalla vierelläni pienin tiputipu-askelin (koska on se nyt niin tieteellistä touhua tuo näyttelykin ;)). Tosin sen tämänhetkinen vaisuuskausi, joka on ihan käsinkosketeltava auttaa aika hurjasti asiaa. ;) Sille ei nyt voi mitään, joidenkin juoksujen jälkeen sille tulee sellainen. Joskus taas se pysyy pientä pesänkaivuuta lukuunottamatta ihan normaalina. Joten tokoonkaan meillä ei ole yhtään mitään tavoitteita, mennään vaan ja tehdään mitä voidaan. :)