Hellepäivän kunniaksi talsittiin jälkeä, mitäpä muutakaan.

Taimilla oli kiva jälki! Riikka tallasi, oli muutama sata metriä ainakin pitkä. Neljä keppiä oli jäljellä, jonka alkumerkin nappasin kätevästi pois, kun tulin tekemästä Raikun jälkeä ja luulin sitä vanhaksi merkiksi tietämättä että Riikka oli käyttänyt sitä alkumerkkinä. Kun lähdettiin ajamaan jälkeä, ikää sillä oli ehkä kaksi tuntia, sää oli tuulinen ja kuuma. Niinhän siinä kävi, että ihan ei tiedetty mistä jälki lähtee, ja lähdettiin sokkona nostamaan sitä - mikä hyvä harjoitus! Lähetin sen vaan ilmeisesti niin, että jälki jäi selän taakse, hehee. :D Mutta mitäpä pienistä. Taimi yritti nostaa jälkeä siinä onnistumatta, ja lähti takaisin päin etsien sitä. En ehkä päästänyt sitä tarpeeksi pitkälle sinne, missä jälki oikeasti meni, ja kohta se yrittikin, jos tämä on maalimiehen haukkumisharjoitus mennen ilmaisemaan Leenaa. Tekevälle sattuu. Kun siitä ei huomioitu, niin piti yrittää taas jäljennostoa, Taimi yritti kyllä kertoa, että jälki menee vähän kauempana piippaamalla. Lopulta annoinkin vapaat kädet ja osasin lukea sitä ihan oikein - jälki nousi! Voittaja olo. Ja se ei hetkeäkään ollut lopettamassa nostoa, vaan jatkoi työskentelyä.

Neljästä kepistä nousi kolme viimeistä, ja oikein nätit ilmaisut oli. :) Se oli myös aika itseensä tyytyväisen näköinen jäljen jälkeen, ja mikäs siinä ollessa. Oli niin parasta, kun en tiennyt jäljestä mitään, luin vaan koiraa, mikä oli oikein kannattava veto.

Jälkien vahetessa tehtiin esineitä. Taimilla oli yksi esine takana vähän näkösuojassa. Riikka oli osoittamassa takalaitaa helpotuksena, kun viimeeksi sillä ei usko riittänyt, kun harjoitus olikin aika vaikea. Nyt lähti hyvin taakse, työskenteli siellä muttei heti löytänyt (hyvä!), jonka jälkeen etsiskeli laajasti ruudussa koko ajan itsenäisesti esinettä hakien. Lopulta löytö ja salamapalautus. Harjoitus oli erittäin toivotunlainen ja onnistunut (ja ehkä vähän pedagoginen.. ;D).