Loma alkoi. Sää oli mitä täydellisin iltasella, lämmin muttei enää kuuma. Suunnattiin täydellisessä mielentilassa täydelliseen lenkkimetsään.

Tehtiin alkuun esineruutua, jossa Taimille selkeä valmistelu, sitten yksi lähetys, reipaslaukkainen eteneminen taakse, esine, ja salamapalautus. Kuuntelin sisäistä ääntäni, joka sanoi, ettei nyt pidä ottaa toista. Tara ja Arvi etsivät myös esineita, Tara enemmänkin yksin, Arvin kanssa kuljeskeltiin yhdessä. Sillä tuskin on mitään hajua, että tämä olisi eri juttu kuin jälki, jossa sillä käytetään käyttöesineitä. Mutta nostettiin viisi esinettä ja sen ilmaisut vahvistui joka tapauksessa, tajusipa se tämän omaksi tai samaksi jutuksi. Ja vain kerran se meinasi jäädä aterioimaan lahonneella sammalella, mutta kielsin, koska oltiin hommissa. Se sai sammalensa varmasti lenkinkin aikana.

Lenkille lähdettiin riemukkaissa tunnelmissa. Metsän rauhaa rikkoi välillä Tara-karhukello, joka kilkatteli käskystä. Löydettiin ihana uusi pieni metsälampi, jossa neiti hotspot-altis alias karhukello kävi uimassa ja toiset vain vähän viilentyivät. Siellä metsässä tunsin itseni vapaaksi. Kaikki on mahdollista. Ainoa asia, joka mieltä ahdisti, oli ajatus siitä, että pitää palata kaupunkiin.