Eilen koitti taas kuukauden odotetuin juttu: tukisukkistreenit Varkaudessa. Alunperin ajatus oli tehdä maastoja, mutta kuumuuden vuoksi päädyttiin tokoilemaan puistikkoon, mikä sopi muutenkin muuttuneisiin harrastus- ja koesuunnitelmiin. 

Alkuun tehtiin useampia paikallaoloja, joissa oli sekä leikkivä koirahäiriö että ihmisen houkutteluhäiriö. Taimi hanskasi aika hyvin, vakavana se keskittyi lähinnä minuun. Ajallisesti paikallaolot eivät olleet kovin pitkiä, mutta muuten tosi hyvä treeni normipaikkamakuiden väliin.

Taimin ensimmäinen liike taisi olla ruutu, jossa laitettiin kehänauhat myös, samoin pikkutörppöjä oli joissain kohdin. Ne eivät olleetkaan varsinainen ongelma, mutta kehänauhat aiheuttivat sm-flashbackin. Se kokosi taas itsensä ja jolkotti ruutuun häkellyksistään huolimatta. Seuraavatkin menot olivat epävarmahkoja mutta jo parempia. (Nyt ajateltuna se epävarmuus saattoi tuoda sitä yhteen kulmaan hakeutumista, mikä oli vähän havaittavissa.) 

Väliin tehtiin luoksetuloa, jota onkin nyt ihan oikeasti myös treenattava napakasti. Seisomisen suhteen on tehtävä töitä, ja kokeiltava kosketusalustaakin joku kerta seisomiseen. Maahanmenokaan ei ole niin hyvä kuin voisi, en ole ajatellut asiaa. Osissa otettava myös näitä, mutta pidettävä huoli vauhdista. Luulen, että tämän treenaamisen suhteen olen jo jyvällä.

Kolmanneksi otettiin ruutua toisesta suuntaa. Laitoin myös kosketusalustan, jota on silloin tällöin tarkoitus pitää mukana, vähemmän kuitenkin kuin ilman. Nyt se oli juuri paikallaan, lisäksi varmuus oli kasvanut edellisen treenin myötä, ja vauhtivakiokin meni päälle. Kaksi hyvää menoa tehtiin vaan. Lopuksi siirryttiin seuraavaan liikkeeseen palkattavaksi.

Huh, kyllä oli taas maailman parhaat treenit. Paljon just niitä pieniä juttuja, joita pitäisi treenata ja millä tavalla niitä voisi treenata. Niitä ei itse aina huomaa eikä tajua tai sitten keskittyy niin eri asiaan. Kun haluaa kuitenkin suorituksia jotka ovat varmoja sekä mahdollisimmat hyviä, pitää ottaa monia seikkoja huomioon. Ja nyt kun toko on niin hyvällä ja motivoituneella pohjalla (ohjaajalla), on loogisesti naksahtanut muutama palanen paikoilleen. Todennäköisesti nyt sinnikkäästi panostetaan tokoon tämä loppukesä ja ainakin alkusyksy kokonaan. Jos voittajasta ykkönen saadaan, voidaan loppuvuosi vaikka hullutella agilityssä. Jälkikokeet saavat todennäköisesti jäädä ensi kesäkauden tärkeimmäksi painoalueeksi, jos sinne asti nyt vaan voi suunnitella. Mutta noin niin kuin ajatuksen tasolla pidemmällä tähtäimellä ajateltuna. On vähän repivää yrittää panostaa moneen lajiin samanaikaisesti (siis koetasolla), etenkin kun tokossa on niin paljon pieniä liikkuvia osasia, joita pitää hioa paljonkin. Jälkeä nyt voi ajella niin paljon kuin sielu sietää, mutta sitten ensi kesäkaudella saa rakennella tottista samoin periaattein ilman paineita tehdä samalla toista lajia eteenpäinvievästi. Tämän päättäminen ja ääneen sanominen on vienyt aikansa, mutta nyt luulen, että olen aika varma asiasta. Kiirehän ei varsinaisesti ole, kun ei koirakaan ole iällä pilattu.

Tänään käytiin Hertan kanssa vielä tekemässä pk-esteet, joita voi käydä nyt tekemässä milloin vaan kevyesti ja iloisesti, kun on sopiva rako eikä päätä kiristä. Oli myös hieno huomata, että Taimi a) innostui nöhdessään esteet b) tarrasi noutoesineeksi tarkoitettuun leluun aika kiitettävästi. :D Mutta suostui kyllä myös tekemään pari palautusta sillä esteen yli, sekä kahdesti noutaa sen A:lta.

Näillä sanoilla, näillä eväillä yritämme rämpiä taasen vähän eteenpäin tokon saralla. Niin huiput treenit, huipputaitavat treenikaverit ja oikea mieli ja asenne. Mii laiks.