Tänä aamuna ei treenattu kentällä, eikä parkkiksella, vaan iltasella Kulhossa. Käytiin tallaamassa rutikuivaan maastoon ensimmäiset jäljet kokeen jälkeen Arville, Taimille (nro 15) ja Ajalle, jonka jälkeen pyyhällettiin Kulhon kentälle treenaamaan. Tara jäi kotiin, koska pääsi eilen kiertämään Kolin Mäkrävaaraa, kun käytiin Hertan, Martin ja Rasan kanssa käpsöttelemässä.

Ensin esittelin Riikalle Arvin ongelmaliikkeitä: hyppyä ja luoksetuloa. Hypyssä se ei oikein irtoa yksin sille. Juu. Lähettelin sitä monesta metristä hyvin nätisti hypylle. :D Ei siinä siis ongelmaa. En oikein muista, miksi niin kuvittelen. Ehkä jos kuvittelee, että hyppy on helppo liike, eikä vahvistele sitä, niin ei se välttämättä onnistukaan kylmiltään. Mukavia toistoja tehtiin useita, istumisella hypyn takana ja ilman, kerran myös paluu. Huippua!

Toinen ongelmaliike on (minusta) luoksetulo, jossa draivi voisi olla kouriintuntuvampi. Nekin kyllä tänään meni oikein kivasti! Pysäytys on ihan ok, vaikkei just niiltä sijoiltaan olekaan. Tänään niissä oli hurja varmuus. Ei tehty enempää liikkeitä, koska tämä treeni oli tosi kiva, edistävä ja silmiä avaava. Ihanaa oli tehdä vaihtelevia juttuja, ja jotain konkreettista edistymistä. Ihan hullua, avoimen liikkeet ovat varmistuneet pikkuhiljaa. Tosin nouto on näyttänyt menevän huonompaan, mutta jos sen ottaisi taas tehotreeniin, voisihan sekin vahvistua.

Taimin kanssa tehtiin käskytetty liikkeestä istuminen, huippujuttu, käännyin kehumaan heti kun oli istunut. Siitä palkatta hyppynoutoon, jossa oli aaaaah niin ihana nuuuuuskia maata, kun Aika oli syönyt nameja juuri siinä, mihin kapula laskeutui. :/ Miss kiimapeppu on kovin nuuuuusnuuuuusnuuuuskivaa sorttia. :D Siirsin hypyn, ja hieno nouto. Tämä oli oikeastaan taas kiva koitinkivi, koska tilanteen katkeamisesta huolimatta uusi yritys oli hyvällä draivilla. Niin, no olisi tietysti voinut vaatia siinäkin tekemään, mutta minä koitan olla ymmärtäväinen, kun treenaan kovin tärpeille tulevalla nartulla. ;)

Seuraavaksi ruutuja, taas matkaa pidentäen, lopuksi jostain 30 metristä. Ihan huippuja olivat (tänään kaikki on huippua! - superlatiiveja ei pidä säästellä, jos fiilis on sellainen). Välillä meinasi jäädä puoliväliin ruutua mutta korjasi itsensä taakse asti kunnolla. Toisin kuin olen ajatellut, toistot eivät ole vieneet vauhtia, vaan se on ikään kuin vakiintunut. Onhan se ihan loogistakin, että kun saa vahvistetta, liikkeestä tulee miellyttävämpi. Mutta olen silti yllättynyt, että Taimi innostuu kerta toisensa jälkeen juoksemaan ruutuun, etenkin kun oikeasti näillä helteillä koirat ovat kotonakin ihan raatoina vaan. Viimeisenä tein suoria luoksetuloja, tai siis pysäytyksettömiä. Hassusti Taimi tekee piene banaanikaarteen, jota en saanut suoristettua. Ehkä voisi suoristella sitä myös aluksi lyhyemmältä ja matkaa pidentäen.

Jäljet olivat siis pauttiaralla tunnin vanhoja. Arvilla oli aika lyhyt, mutta vaikea jälki. Paluuperä kuopassa, ajoi sen kyllä, mutta palasi pian jäljelle. Jyrkänteen reunassa oli seuraava haaste, kun haju taisi valua, ja Arvi tarkisti paristi reunaa. Sen jälkeen heti tosi leveä tien ylitys, enkä ole niin varma, että Arvilla olisi tienylityksiä tehtykään. Niin vaan äijä selvitti senkin, loppuun helpompi pätkä ja yksi ainoa esine, kettulelu, josta superpalkka.

Taimilla jäljennosto oli vähän hätäinen, mutta jäljelle päästiin. Mitäpä siinä nyt tarvitsi tehdä: katsella kun koira tekee jotain missä on hyvä. :) Eka keppi jäi, kolme muuta oikein hienosti. Oli sopivasti haastetta jäljelä, enkä yhtään tiennyt missä se menee, keskityin vaan lukemaan Taimia, ja voin sanoa, että tämä meillä nyt kyllä sujuu!