No jopas sillee. Mentiin treenaamaan koirien kanssa, jotka on ollut nyt jo "monta päivää" vailla töitä, ja nehän oli aika hauska näky!

Tara aloitti. Ruutu oli laitettuna, ja taakse provosoivasti valkoisia kartioita. Juoksi kohti ruutua tehden pikaisia pyrähdyksiä juoksun lomassa puoleen ja toiseen arpoessaan, minne menisi, ja päätyi taakse väärälle kartiolle. Kutsulla korjattiin. :) Seuraavaankin jouduin karjumaan pysähtymistä, eikä se toiminut. :D Ai että oli hauskaa. Taralla siis ja miulla, naurettiin molemmat. Sitten taas korjasin kaukona, ja sen jälkeen Tara voitti itsensä liian houkuttelevien merkkien suhteen ja monta hyvää menoa. Muuten tehtiin luoksarin maita, ihan surkeita, ei mitään logiikkaa onnistumisessa ja ei, mutta enivei. Metallinoutoa koklittiin myös. 

Olen ollut jotenkin havaitsevinani, että Taralla on jotain vanhenemisen merkkejä taas alkanut ilmetä. Voi ne olla muutakin tai kuviteltua, ei mitään kovin silmiinpistävän näkyvää. Ei vaikeuksia nousta, leikkii hulluna nuorempien kanssa, mutta remmilenkeillä näyttää jotenkin.. vanhalta. Mutta ihanan tervettä itsetuntoa se on saanut. Ehkä se alkaa olla aito eläkeläinen, jonka kanssa treenataan kuitenkin "tosissaan" että sillä on oikea tehtävä. Onhan se kevyt ja ketterä, ettei fysiikan kanssa toivottavasti tulekaan mitään. Nivelkuuria voisi talven tullen taas ottaa.

Taimi jatkoi. Tällä kertaa taas voittajan juttuja. Aloitettiin sillä, että nostellaan metukkaa. Tuuppi sitä minua vasten, josta sitten palkkaa vastineeksi. Seuraavana oli tarkoitus ottaa leikkiä, jos minusta siltä tuntuu. Taimi juoksikin itse kassille, ja otti sieltä vinkuvan karvapatukan, josta tehtiin numero ja saatiin hyvä leikki! Siis aivan ihana! Tästä ruutuhommiin, ja Taimillakin vaikein merkki tuotti menon sille, mutta itse se tarjotteli korjausta, kun tajusi virheen aika heti mentyään merkille. Seuraavassakin meni takakulmaan (ei kyllä siis sotkenut merkkimerkkiin, vaan se valkoinen houkutteli), josta se itse korjasi keskelle. Hyvä! Sitten olikin jo oikea meno, josta käskin myös maahan. Taisi kyllä jopa ennakoida!  No kiitos mielummin se kuin se ettei mene maahan. Sitä paitsi tuo ei vaikuta isolle ongelmalle, sen saan korjattua. Mutta nyt pitää olla siinä mielessä tarkkana, että jos alkaa sallia, niin ei tarvi miettiä jos tulee virheitä. Tehtiin lähempää vielä ruudussa seisomisiakin. 

Arvilla lähti homma tassusta kun otin sen kentälle. Lähetin ruutuun kaukaa, se meni jonnekin kartioiden luo, mutta se ei ottanut häiriöistä mitään. Joskus urosten putkiaivoisuus on oikeasti niin helppoa! Jos sille saa jotain menemään jakeluun, niin se ei kyllä ala itse soveltaa. :) Seuraamista himovietikkäästi lelu kainalossa, ja loppuun hienon hieno ja nopea luoksari pysäytyksineen. En muista onko Arvi ennen leikkinyt tällä lelulla, mutta se toi supervaihteen männä viikon joutilaisuuden lisäksi.

Tästä mentiin sitten koirien uimarantaan. Taimi haki reilun kymmenen kertaa kepin uimalla. Palkaksi pala lihapullaa. Tarakin haki vähän lähempää, mutta Arville tänään uinti oli liikaa. Taimi muuten haki ilman että olin itse järvessä - edistystä!

Mitäs vielä. Niin sitä muuta. Savolaisuus on ollut mukavaa! Täällä on tosi kivaa ja hienoa, ja olisin varmasti viihtynyt vaikka lopullisestikin. Mutta kuten tiedossa oli, tämä on vaan väliaikaista. Se, että puolen vuoden sijaan se jääkin kahteen viikkoon, ei sen sijaan ollut tiedossa. Viikon päästä savoilaisuus vaihtuu päijäthämäläisyyteen (? ei se kyllä noin voi olla :D). Ja väliaikaisesta tulee samalla vähän vakituisempaa. Tämän asian eteneminen aiheutti pientä stressiä ja ahdistusta, mutta samalla uskomatonta iloa ja onnea. Ja onnistumisen tunnetta. Kiitos kaikki ystävät tuestanne! Maria, Hertta, Päivikki ja Riikka, kiitos kun jaoitte asian kanssani ja olitte henkisenä tukena. :) Love you all.