Treenivuorottelun mukaan tänään otettiin vähän kestävyyttä. Tarkoituksena tehdä Taimin kanssa kaikkia liikkeitä, ainakin tavalla tai toisella. Tehtiin vaihtelevassa järjestyksessä aloittaen kaukoilla. Palkkailin taakse, ja otettiin yksittäisiä tai parivaihtoja. Itse menin sotkemaan, tai no oikeastaan ihan hyvä vaan, kun en ottanut konservatiivisesa järjestyksessä, jolloin Taimi tajoili sitä mitä oikeasti tulee. :D Se otti vähän nokkiinsa, mutta uskoi sitten olevansa silti ihan hyvä. Voi liikkis. 

Seuraavana otettiin noutoja, mutta puista vain yhden palautuksen verran, ja kokonainen turkoosilla patukalla. Ei niissä mitään. Paikka ei edes tullut oikealle. Tunnarin olisin halunnut johonkin hepankakan viereen, mutta ei löytynyt siihen hätään. Tunnari oli erityisen hyvä. Vaikka ei olla tehty, ei ollut kärsinyt eikä epävarmuus vielä tullut. Luoksari ensin kokonaisena (hieno!), toinen seisomisesta palkaten. Tykkäsin kyllä niistä seisomisista, on kivaa, että ne on parantuneet nopeasti. Vauhti pysynyt jne.

Liikkeestä istuminen tehtiin jotenkin niin, että jossain kohtaa vauhdista pyysin sen istumaan, ja se kuitattiin sillä. Ruutu tehtiin kokeenomaisin valmisteluin, laitoin mielestäni vaikeaan paikkaan valojen ja muiden suhteen, mutta se ei Taimia haitannut, vaan hieno reipas meno ja hyvin maahan. Palkkasin isosti sitten sinne maahan. Loppuun leikkiä mikkelinpatukalla.

Kokeita tänään jo tähyilin, ja teen pian päätökset. Vielä pitää treenailla kokeenomaista, ja etenkin sitä ennen kehään menoa olevaa aikaa ja sen kertomista, että mennään tokohommiin. Etenkin tilanteessa, jossa ei ole aikaa orientoitua, vaan melko pian mennään hommiin. Tukareiden vaisuhko työskentely oli paljon samanlaista kuin jälkikokeessa, jossa se valmistelu jäi erittäin huonoksi sen lisäksi, että Taimilla oli kova hinku sinne autolle. Tähän siis pitää kiinnittää huomiota.

Taran kanssa oli vähän vaikeaa. Sille hepankakka on ykkönen, muu kakkonen. :P Mutta jaksoi se hyvin seurata, tehdä luoksaria, tunnaria, noutoa, kaukoja ja ruutua, vaikka aluksi näytti että tuleeko tästä mitään. Tosin se oli ekaa kertaakin uudessa paikassa, joten saattoi vähän sijaistellakin. Tuli vaan mieleen Kapasen maneesin agitreenit vuonna kivi ja keppi. :D Voi jessus Tara tykkäsi nuuskia siellä maata ja syödä pienen pieniä kakkamurusiakin, jos vaan löysi. Huh, ei jaksaisi ehkä enää sellaista katsella. Ja kun ms. sensitive pants ei oikeasti ole kovin herkkä, jos on kyseessä hepankakka. "Joo anteeks anteeks mamma, en syö paisti just heti jatkan kun et enää katso ja komenna".

Arvi oli taas yksi superkoira. Seurautin hetkisen, luoksari kerran, ja ruutua. Jätin lelun ruutuun, ja Arvilla oli törkeän hyvä vauhti. Se juoksi niin rakettina kuin vaan pystyi. Yhteen en laittanut lelua ruutuun, ja meno oli ihan maailman hienoin. Arvihan on saanut tätä ennen hakea paikkaa itse, mutta päätin opettaa itselleni myös lelun kanssa ruudun tekemisen, ja Arvi sopii siihen kuin nenä päähän, koska sille lelu on ykkönen, namit ja hepankakat kakkonen.