Nyt sitten vihdoin päästiin pellolle jäljestämään. Pituudesta en osaa sanoa, pari sataa metriä ainakin, kuusi keppiäkin laitoin pitkästä aikaa. Alku meni töhöttäessä, mutta Taimi paikansi jäljen hyvin. En siis ottanut mitään varsinaista lähettämistä.Työskentely ainakin puoleen väliin asti oli erinomaista. Nenä oli kiinteästi maassa, namitkin maistuivat. Kertaakaan se ei herpaanutnut. Kaikki kepit nousivat, yksi keppi oli vielä tippunut vahingossa näköjään parin metrin päähän seuraavasta, mutta Taimi ilmaisi, ja toisaalta ehkä aika kiva ylläri. Loppu kohden kuitenkin jäljestys oli aavistuksen hutiloivampaa, ehkä harvemmat namit eivät olleet sitten niin kiinnostavia, että olisi jäänyt niitä syömään. Tai sitten mentiin aavistus jäljen sivussa, koska loppusuoralla taas parani. Lopussa oli siis pitkä suora, jota olin namittanut ainakin 5 askeleen välein, että malttaa mennä suoraakin. Yritin pitää vain kevyttä tuntumaa liinasta, ehkä olisi voinut kokeilla vielä kevyempää, ehkä ei. Tässäkin huomaa, että kun tekisi useammin, osaisi näitä tarkkailla paremmin. Sellaisen jäljen ajattelin ainakin, jossa olisi kunnolla pituutta, mutta vaikka ainoastaan lopussa keppi - kaikki muu ruoka tulisi itse jäljeltä.