Eilen aamuna auto starttasi 5.45 kohti P-Mäkeä, joka oli "sopivasti melkein matkan varrella" muuttokuormanhakumatkalla. Ilmoitin Taimin hyväuskoisena viime hetkellä, kun on kuitenkin treenattua asiallisesti niitä asioita, joihin oli tarve puuttua. Viime viikollakuitenkin korjaillessani kaukoja hajotinkin ne. Silloin tuli sellainen olo, että ihan sama. Liikkeiden osat vaativat paljon hiomista ja ylläpitoa, ja kun jotain tekee, joku toinen siinä sivussa huomaamatta saattaakin mennä väärään suuntaan. Ja just nyt aikaa ei ole niin hirveästi, että olisi aikaa kaikkea hioa. Sen puoleen suunnitelma tosiaan oli, että mennään tähän kokeeseen ja vielä rotumestiksiin, kun ei niihinkään ole mitään sen kummempaa syytä olla menemättä, ja katsellaan sitten joskus myöhemmin jatkoa, kun aika on parempi.

Tuomarina toimi Variksen Tommi, joka on minusta yksi asiallisimmista tuomareista. Ja ajattelin, että saisin ainakin totuudenmukaista palautetta hommista. Voittajassa meitä oli kolme, Taimi sai aloittaa.

Paikkamakuu: 10

Oli levollisen oloinen, oli mennyt hyvin pinenesti ja asiallisesti vähän lonkalleen. Ei kuitenkaan mitään poikittaista lonkka-asentoa kuten SM-kokeessa. HIrmu hyvän oloinen tunnelma tuli.

KÄytiin pikaisesti kehän ulkopuolella, ja jatkettiin sitten melkein suoraan kehään jatkamaan. Valmistelut tuntuivat sopiville ja Taimi lähti hyvin kehään.

Seuraaminen: 9

Oli hienon harmonisen oloista. Vireikästä, mutta ei sähelöä. Käännösten ja paikan treenaaminen kantoi hedelmää, ja työskentely oli siistiä vaikkei pikkusievältä ainakaan tuntunut.

Liikkeestä istuminen: 10

Luoksetulo: 8,5

Erittäin hyvä vauhti, ja erittäin hyvät pysähdykset. KOrva ei heilahtanutkaan liikkurin käskyistä. Tässä Taimilla oli pientä pihinää mukana. :D

Ruutu: 9,5

Puolikas olisiko lähtenyt minun RRRRRRrruutuun-käskystä vai himmasi aavistuksen ruutuun mentyään. Ei kuitenkaan skannannut etunauhaa, eikä itse pysähtynyt, vaan käskystä. Muuten hiiiieeno!

Hyppynouto: 7

Tapaturma. Hypättyään noutamaan, joku ihana haju tuli, ja Taimi pysähtyi hurmioituneen oloisena haistelemaan jotakin maasta/ilmasta. Odotin hetken ja annoin uuden käskyn. Sen verran meni katkosta häpsingillee, että palautti ravilla.

Metukkanouto: 9

Ei siinä ollutmitään vikaa. Laukat, tiivis ja keskelle tullut tuonti (jee, ei oikealle jalalle siis), suora perusasento.

Tunnari: 7

Muuten oikein hyvän mallinen homma, Taimi joutui vielä hermorakennatestiin, kun yksi väärä käytiin hakemassa lisää ja odotusaika venyi. Oli jo tuomassa omaa reippaana, mutta kääntyi taas ennen minua ja kävi vielä tarkistamassa, että olihan se oma. Onneksi se ei nostele vääriä, vaan käsittelee omaansa, mutta tuli mieleen, että kun tätä välillä käy, varsinkin Pieksämäellä, niin pitää saada katkaistua tämä apa. Tunnaria on vaan otettava säännöllisesti useammin viikossa, vaikka muuten ei paljon treenaisikaan, ja etenkin ennen koetta vaikka päivittäinkin. Joensuussa ja Imatrallahan tämä kuitenkin toimi, joten olisiko vähän vielä Pieksämäki-maneeri?

Kaukot: 7,5

Ihan hirveästi ei jännittänyt, koska Taimi jäi hyvän oloisesti. Alkoi istumisella, ekassa seisomisessa oli ihan paikallaan, ei siis edennyt. Toisessa tuli toinen takatassu sen askeleen eteen, ei kuitenkaan onneksi sen enempää. Tästä istumisen teki maahan, jonka korjasin heti toisella käskyllä. Pientä etenemistä siis, ja kaksari.

Kokonaisvaikutus: 9

Yhteispisteet: 277 ja luokan paras tulos. Kyllä riemu repesi. :) Tuomari tykkäsi ja antoi kivaa palautetta, joka lämmittää vielä pitkään. Vaikka Taimi oli vireikäs, se oli nyt keskittyneempi kuin välillä on ollut, ja yhteys pelasi hyvin. Liikkeen välit se pysyi ihana hyväntuulisena, ja rentona.

Voivottelut jatkuvat siis vielä rotumestiksissä, johon voisi yrittääkin kehittää jonkin teeman, jota mennään treenaamaan. Katsellaan. :) Evl saa todennäköisesti odottaa. Toivottavasti Taimi pääsee pentulomalle pian. Tiistaina selviää eka este (silmätarkit) ja sitten vielä itse lisääntymisprosessi. Mutta ne on muiden käsissä kuin itseni, jorten sitä jäädään odottelemaan. Ensi kesä olisi tarkoitus pyhittää jäljelle, joten voi olla että tokokehät kutsuu vasta vuoden päästä oikeasti. Tässä syksyn ja talven aikana miten pystytään, treenaillaan toki evl-juttuja, ja parannellaan näitä vanhoja liikkeitä ihan rauhassa, ja pitää miettiä uusia lähestymistapojakin. Mutta kunhan aika on kypsä, niin hommat jatkuu myös koekehissä.