Elämässä on aina joku jännä vaihe, kun kissan koulutus astuu kuvioihin. Tai joku sellainen selvä merkki siitä, että uusi koira voisi tulla. Viimeeksi, kun olen Korppua kouluttanut, seurasi Taimin asteleminen taloon. :D No joo, ei sentäs näin suoraviivaista. Välilä vaan tulee inspis. Olen naksutellut Korpulle nenä-kosketusalustaa parina päivänä. Se on kivaa, mutta kovin erilaista. Ei väliä, kuinka pieniä juustopaloja on, kissa syö aina niitä vähintään puoli minuuttia naaman nuoleskeluineen päivineen. Joten vähän verkkaista touhuahan se on. Mutta idea on jo hallussa! En vielä tiedä, mitä opetan sille sitten kun kosketusalusta on varma, saa ehdotella. Ehkä rakennan pienen pienen puomin, ja opetan kontaktit? ;) Kissa-aksa kyllä kiinnostaa, jospa teettäisin pienen estesetin. Hmm.. mahikset on miljoonat, ja Korppu ihan kiitollinen oppilas.

Koirille rakensin vielä paremman suunta-areenan kuin aiemmin, matkaa sai paljon enemmän. Suuntia vahvistellaan tällä, ja ulkona sitten otetaan matkaa vielä enemmän. Taimi siis teki suuntia, ja näppärä plikka oli. Tehtiin myös jääviä, jotka yyber-onnistuneita, olipa huisia! :) Tunnari hyvä, samoin kaukot.

Tara teki tunnaria ihan päin peetä, kun oli niin innoissaan, ehkä neljäs sen tuoma oli oikea, menin jo ihan sekaisinkin. Kaukoja kivasti ja vähän vierelle tuloja. Ja sen eteentulot on nyt vaan just sellaisa kuin pitää, se niin mallioppii! Arskamään otti vähän kaukoja ja tunnarikapulan pitoa ja tuontia, mikä oli onnistunutta.