Käytiinpäs sitten kisaamassa ekaa kertaa sitten agirodun, eli joku 8 kk siitä taitaa suunnilleen jo olla. Syksyllä oli koirat ilmoitettu joihinkin kisoihin, mutta puolikuoleena ne vaan oli peruttava. Jännää oli, koska tuntuma tuntui olevan hukassa ennen startteja. Taimin kanssahan on keretty kahdesti sitten juoksu- ja tiineysvarmistustauon jälkeen treenata, eikä ne treenit olleet edes mitään hirveän lupaavia. :D

Ekalla radalla otettiin ihan puhdas hylly. Kolmas este oli puomi, jonka alla putki. Jätin Taimin niin, ettei putki näkynyt, enkä muutenkaan sen uskonut ottavan putkea, mutta sinne läx. Loppurata sitten suunnitelman mukaan.

Toisella radalla selvitettiin ne vaikeammat paikat, mutta yhdessä kohdassa sitten pikku lipsahdus väärään putken päähän, jonka se itse kerkesi lukita ennen kuin huomasinkaan. Tässä tapahtui muutenkin pieni aivopieru... Taimin kontaktisana on koske, Arvilla ota. A:lla sitten huusin Taimille onnellisena "ota", mikä sai koiran pysähtymään keskelle alastulopintaa. Yritin paristi uudelleen, ja mietin mikä hitto tässä nyt on.. kunnes tajusin sen olevan väärä käsky, ja että Taimi taisi ajatella minun sanovan "oota", joka on sen odotussana. Jep, ja sitten oikea käsky kehiin, ja koira tekee hienon kontaktin.

Kolmas rata sitten puhtaasti ja ihanneaikaan, joten hypäriltä vihdoin nolla. :) Taimi jaksoi, oma kunto oli loppua, ja paljon se on minusta kiinni, miten menee. Joten näillä motivaatioilla etiäpäin ja kohti seuraavia kisoja.

Arvi oli vain ekalla radalla, kun en taas tiedä onko se enemmän lintu vai kala. No nyt se meni ihan Arvisti, ja tuli into senkin kanssa taas kisata.