Käytiin maneesilla Tiinan kanssa treenailemassa. Taimille kaksi settiä, ja suunnitelmaa alettiin panna käytäntöön. Tai mitä suunnitelmaa, pitäisi ihan oikeasti laittaa vähän paperillekin ja seurata etenemistä. Mutta ajatussuunnitelmaa kuitenkin. :)

Ensin kokeenomainen maneesiintulo ja seuraamisen aloitus, mutta naksuttelin aina hyvissä kohdissa. Niitä olikin paljon, seuraaminen oli skarppia ja tiivistä. Seuraavana tehtiin jääviä: ensin maahanmenoa -nopsia, sitten seisomista - vähän muisteltiin eka erikseen, sitten napakoita seisomisia seuraamisesta. Leikkiä väleissä. Loppuu läheltä ruutuun alustalle menoa.

Toisessa setissä aloitettiin istumisilla, jotka oli nopsia ja napakoita - hyvä näin. Sitten ruutua merkin kautta, huippukivoja menoja niin merkille kuin ruutuun. Viimeiseksi yksi käskytettynä, siirtymä seuraavaan aloituspaikkaan ja loppupalkka. Treeni meni kuten oli toivomus. 

Surina pääsi mukaan maneesille ja autoilemaan. Se olikin reippaasti autossa, ja kerettiin vähän nuuskia ja haistella paikkoja ennen kuin Tiina tuli. Otettiin Suri sitten myöhemmin maneesiin, ajattelin että saa vapaasti mennä ja tutustua paikkaan. Mukana oli kuitenkin fleece-tupsulelu, sellainen pentujen hömppäsöpötys. Koska Suri oli rentona ja uteliaana, pistettiin leikit psytyyn ja hauskasti hepuloi tupsunsa kanssa. Eilen illallakin se paini saman lelun kanssa pihalla niin että nauratti. Onkohan se joku sisaruskorvike? :o) Taskussa oli myös Taimin puoliksi lampaankarva-puoliksi nahkainen vinkupatukka, joka oli sitten loppuviimeeks paljon kivempi lelu kuin tupsu. Suri toi minulleja Tiinalle lelua (tai sitten vahingossa), ennen se ei ole tuonut niinkään sitä vaan itse riehunut. Ihan sama miten leikkii, leikki on lapsen työtä. Se on söpö ja ihan hassu menninkäiseläin.