Oli vaan otettava ja mentävä. Käytiin Surin kanssa ensin maneesilla. Aluksi se vähän mietti taas sinne menoa, kun kuului haukuntaa, mutta rentoutui pian, kun oli kivoja ihmisiä ja kivoja koiria: pääsi tutustumaan tolleriin ja kultsuun. Käytiin myös vähän ihan maneesissa sisällä tallustamassa ja nuuskimassa ja leikkimässä. Reippaasti oli! Ja lehmätkin oli sopivasti takana olevalla laitsalla, niin niitä käytiin myös töllistelemässä0 Ne ei ollut yhtään jänniä. Monta kärpästä yhdellä iskulla ja silleen.

Ja kun puhelin ei ollut katastrofin merkiksi vielä soinut, käytiin vielä pellolla tekemässä jälki pellolle. Jälki oli ehkä 20 m, askeleet aavistuksen normia lyhyemmät, liotettu nappula sekä kantapään että päkiän kohdalla. Kannoin alkuun ja laskin maahan sopivassa kohtaa, nenä mennä humahti maahan, ja siitä se sitten lähti nuuskutellen askel askeleelta etenemään. :D Kuka tunnustaa käyneensä treenaamassa Surinaa salaa? ;) Tosin seuraavat jäljet voivat ollakin ihan mitä vaan, alku oli kuitenkin kiva! Nyt kun vaan näkisin jonkun naapurin, joka tietäisi viereisten peltojen omistajuussuhteet, että voisi kysyä lupaa. Tässähän olisi harkkamaastoa vaikka kuin, ja voisi synkronoida vauvalenkkien kanssa, jos oikein menisi kuin elokuvissa. :D Yritän olla kuitenkin paineistamatta itseäni liikaa.