Ei tullut mainittua, että Tarahan täytti 1.11. 10-vuotta! Taralle piti tehdä kymmenenvuotisjuhlakirjoitus, mutta jotain treenipäivityksiähän tuolle päivälle on vaan tullut. Siispä jotain Tarasta.

Tara on Keltaisen pörssin kympillä ostettu koira. Aika hyvä ostos! Ajatelkaa nyt, se on niin hieno ja taipunut moneen. Olen päässyt koiraharrastusmaailmaan, koska se on ollut niin kiva kaikkeen uuteen. Lappeenrannassa aloitettiin toko, ja se oli kyllä ihan priimus, mikä tietysti sai kipinän syttymään. Jututhan sille tuli opetettua pers' eellä puuhun, mutta ei ihan huono tulos kuitenkaan. Se vaan antoi kaiken anteeksi. :D Tokossa päästiin voittajaan, ja vaikkei kolmosta parempaa tulosta sieltä tullut, niin en voi sanoa, etteikö se aika hyvä tokokoirakin ollut.

Agility aloitettiin myös Lappeenrannassa, ja sielläkin sateella paisteella ahkeroitiin ja Joensuussa päästiin heti jatkamaan. Ja aika nopsaan se eka nolla (oliskos ollut meidän 3. startti) matkaan tarttui, ja taas se kipinä vaan jatkoi kytöä.

Taran sielunlajiksi paljastui pelastusetsintä, jota treenattiin Hukkaryhmässä aina siitä kun se oli 5-vuotias sinne kun muutettiin pois Joensuusta. Ja taas pääsin oppimaan niin paljon. 

Näiden vuosien aikana on tarttunut matkaan paljon ystäviä koiraharrastuksista, ja kai se tämä lopullinen työelämään ja siitä johtuineisiin kivoihin juttuihin ajautuminen on loppuviimeeksi siis Taran ansiota. Jos se olisi ollut joku ihan hirveä rakkine, olisiko sitä tullut tälle tielle ajatuduttua.

Siis KIITOS TARA, maailman ihanan kymppivee koira, joka leikittää Suri-vauvaa päivittäin. <3 Olet niin hieno koira, ettei toista samanlaista halpiskorikoiraa olekaan.