Käytiin taas reissussa, tällä kertaa kohteen Joensuu ja perinteiset itsenäisyyspäivän agilitykisat. Taimille tuli täyteen kolme vuotta agilitykisaamista! Taas oli muutama, eli olisiko se seitsemän, kuukautta kertynytkisataukoa.

Ensimmäinen rata meni ihan kivasti. Siinä hylyn syyksi tuli ihan se, että olin opetellut radan väärin, ts. yksi hyppy jäi välistä. Nooooh, sattuu sitä.. no ainakin meikäläiselle. :D Millon jää rataantutustuminen väliin, millon väärä radan opettelu. Hups. Lisäksi muurilta tippu palikat, joten eipä sillä niin väliä. Keinukin meni melkein lentokeinuksi. Muuten olen kyllä tyytyväinen.

Toisella radalla sitten ei tullut ohjaajan puolesta opeteltua väärää rataa, mutta yksi kieltovirhe, joten tulos 5, ja kolmisen sekuntia yliaikaa. Oletin, että Taimi irtoaa yhdelle hypylle, vaikka lähdenkin jo eri suuntaan, mutta nyt ei ihan onnannut. Siitä tuli ylimääräinen mutka matkaan, eli ehkä oltaisiin keretty ihanneaikaankin. Keinu oli nippa nappa taas ok, ettei mennyt lentosellaiseksi. Ja taas hyppäsi muurin päälle, joskaan onnenkantamoisella ei yhtään palikkaa lentänyt. 

Ekalla radalla mietin, että enpäs kerennyt tehdä sitä vekkiä ennen muuria, ja hyppykulma oli huono, mutta sitten tajusin, että hei, muuri on meidän heikoin lenkki! Pitää opetella, että Taimi hyppää sen kulmasta kuin kulmasta tiputtelematta. Soo soo, kun en meinannut tajuta. Lisäksi keinun ja puomin ottamista rinnan treeneissä, että se muistaa jarrata keinulla, ja puomilla taas tajuaa, ettei se ole keinu, eikä kyykkää turhaan ylösmenolla - sehän nähtiin tokalla radalla. Näitä vaikka lappalaistreeniin..

Oli ihan huikeen hauskaa! Voitti kyllä toko-kokeet kymmenen - nolla! :) Taimi on niin miun juttu.

Samalla reissulla käytiin moikkaamassa Taimin ja Martin Oiva-poikaa. Kuva puhukoot puolestaan. Laitanpa Sumustakin saman tyyppisen kuvan. Kuvat eivät ole mitään loistokkaita laatunsa puolesta, mutta mie olen ilmeisesti erikoitunut söpöstelyilmeiden kuvaamiseen...

Oiva

Sumu