Lauantaina käytiin tyyppaamassa Hyvinkään halli ja keinonurmipohja, oli miellyttävä - tänne uudelleen! Eka rata oli taas ihan unelma; koira kulki, kontakteilla pysäytin kehuakseni ja matka jatkui, kepeillä oli kiihdytyskiljuntaa havaittavissa. :D Alitettiin ihanneaika, joten mammaloman jälkeinen nollakausi on nyt avattu. :) Ja eipä ollut tokalla radallakaan kaukana; yksi rima, josta siis vitska, ja 0,18 s. yliaikaa. Alku lähti jotenkin tahmeasti; omat ajatukset oli jossain ihan muussa kohtaa rataa, kun aloin epäröimään, muistanko sitä! Alun 4 esteen jälkeen tajusin kuitenkin alkaa liikkua, ja sain koirankin käyntiin, ja ihan ok menoa siis loppurata. Tällä radalla olisi serti ollut täysin mahdollista saavuttaa, joten kisaamisessa on nyt kyllä ihan uutta jännitettä siinä mielessä. :)

Suri oli hallilla mukana, ja oli kovin utelias ja reipas. Siis ongelma ei ole ainakaan epäröinti vaan se olematon kontakti. No, alkoi se hiffata minutkin ihan kivaksi, kun vähän tarjoiltiin lihapullaa. Tehtiin siellä myös putkea ja leikittiin, ei mitään vierasteluja kyllä. Tämä on ihan hyvä lähtökohta kaikelle. Siellä oli myös mukavia erivärisiä bordercollien poikasia, joiden kanssa saattoi telmiä hieman pieni polokoiranpentu.

Tänään ennen treeninvetoa kaahasin vähän tokoilemaan. Taimille siis seuraamista, hienoa kaiken kaikkiaan. Juoksua on nyt petrattu, ja se meneekin aika kivasti. Ei siinä ennenkään vikaa ollut, mutta parempaan on pyrittävä kaikessa ja otettava tosissaan myös ne minun mielestä sujuvat liikkeet. Jääviä, jossa kävelin salamaa, ja sitten tein itse jääviä ja ennakoimattomuustreeniä. Toimasi kaiken kaikkiaan, mutta välillä Taimi seuraamaan lähdössä oli aina ampaisemassa seuraavalle kartiolle --> merkille. Tässä piilee vaara, jossa seuraaminen voi heikentyä, jos tekee kokeissa näin. Kaukoja - ihan mainioita! Tein ylipitkästä matkasta settiä kokonaan, ja voin sanoa, että nyt hipoi täydellisyyttä - ei etenemää, mutta ei myöskään takanemaa, ei liioin sivuttamista. :D Ei liioitellut peruutuksia, vaan teki niin kuin on pyritty. Jee, vähän uskoa touhuun.

Surppane teki eteentuloja vähän pidemmästä matkaa, ja ne alkaa toimia, siis tavallaan luoksetulon yhteydessä. How about that! Ja kun otin pertsoja, se ikään kuin jossain aivon sopukassa saattaisi saada ideasta vähän kiinni. Imutusseuraamista myös pikkase, ja kun treenivermeet saatiin kentälle, putkia, paaaaaaaljon putkia. :D Se villiintyi täysin. Välillä kaivettiin kakkapalloja kurkusta, mutta sitten se tajusi kiellosta tiputtaa ja hakea vaihdossa lihapullaa - hyvä! On se ihana. <3