Kerrankin taas tälläinen päivitys. :) Käytiin Maridan ja aussien kanssa treenailemassa. Menin etukäteen ottamaan vähän merkkisulkeista: Kolme merkkiä kolmiossa, lähettelin eri merkeille. Välillä Taimi meni eri merkille, mitä olin ajatellut, mutta koska tarkoitus oli motivaation nostatus, se ei haitannut. Yhden merkin taakse laitoin kosketusalustat oikealle ja vasemmalle. Alkuun Taimi saattoi lähteä taakse näkyneille merkeille, mutta ei lannistunut vaikka huomasi tehneensä väärin. Keräsin ne merkit pois, ja suunnat alkoi pelittää, ja pelitti kuin mitään ongelmaa ei olisi koskaan ollutkaan. No jes!

Varsinaisessa treeneissä ensin ihan täydellinen kaukosetti, sitten vielä yksi istumaannousu. Metallihyppy, jossa kalisutteli ja empi ottamista, ravasi takaisin, mutta olin tosi tyytyväinen tähän, ja Taimi ihan innostui. :) Se ohjattu, kiitti vaan, ja se onnistui sikahyvin! Vielä toinen suunta, ensin merkiltä palkaten. Voi jukrajee, tuntuu vaan niin hyvälle, kun homma onnistuu, eikä aina tule jotain nillittämistä ja itkemista. Luoksetulo oli kanssa aikalailla täydellinen, toinen läpijuoksu lähdöstä palkaten. Tätä olin muille muistanut neuvoa, vaan en itse taas ottaa Taimin kanssa (ne jotka ei ite osaa, neuvoo muita vai miten se nyt oli... ;) ). Ja vielä hetsaus loppupalkalla, ja vähän näppärämpi metallihyppy. WAU! Ihanaa, Taimi, ihanaa. :)

Surin kanssa tehtiin taas miljoonannen kerran perusasentoja, seuraamista, maahanmenoa. Toisella kierroksella noutokapulan kantoa, tosi pitkiä matkoja. Nyt vaan se loppuasento siihen, niin avot, saan olla tyytyväinen. Hurrrrja leikki päälle, taistelee niin maan pirusti, ja tarjoaa lelua takaisin vaan, että lisää. Voi Suri, kunhan nyt vaan aikaa jatkossakin riittää, niin eiköhän me joillekin kentille vielä joku vuosi päästä. :) Kumpa en nyt vaan pilaisi sitä.