Suataapi olla asiat nyt näin, että tämä blogi siirtyy historiaan. Minulla on jo uusi blogi, mutta nyt kun piti nopsaan kirjoittaa, laitanpa tähän vanhaan vielä. Linkkiä siihen uuteen blogiin ja uusille nettisivuille tulee tänne, heti kun saan ne varsinaisesti käyttöön. :) Eli pian. Sivuilta puuttuu vain puolet sisällöstä, muuten ne on valmiit ulkoasuineen. Blogikin on valmis, sen kun kirjottelisin. :D Mutta nyt siis vielä kerran vuodatukseen. 

Keskiviikkona kokoontui juoksuisten narttujen kerho volbeat 2. Uusi jäsenkin saatiin: Suri, joka lauantaina (tai miksei aiemminkin, mutta silloin huomasin sen) aloitti juoksut myös. Siispä kotihommia ja parkkistokoja kaikille eli näille kahdelle.

Siellä Tallukalla siis tehtiin Taimin kanssa ohjattua ja kaukoja, jääviä myös. Huomioin jatkossa seisomiskäskysn painon, jottei mene istumisen kanssa sekaisin. On muuten huono sanavalinta.. no, näillä mennään, ja eipä ole muuten ainakaan evlutkirkossa tehnyt vääriä jääviä, vai olisiko kerran, eli yksi viidestä kokeesta, tilastoa nääs. (ja kyllä, tämä on tälläistä sanansuoltoa, kun pelkään kokoajan kääpiön heräävän ja keskeyttävän tärkeän bloggaamisen). Taimi oli mukana 120%.

Suri... voi Sui jonka elämä mullistuu. :D Se on kivan hassu, mutta voi pientä, miten nenä vei. Se oli tekemässä jotain juttua, ja yhtäkkiä nenä nousi ja se vaan lähti jonnekin tekemään jotain eli nuuskimaan. Ei Surille liian vaikeita, toisella ekat juoksut vähän sotkee. :D

Välillä tulee taas epätoivo. Ei koirien suhteen, vaan treenaamisen. Välillä saa tosi hyvin putken päälle, ja välillä on vaan niin vaikea saada se 5 minuuttia ajatusta kasaan kotitreeniä varten. Kääpiön elämässä on tullut vaihe, että sylissä tai 5 cm säteellä pitäisi olla ehkä koko ajan, eikä unetkaan itseisarvoisesti kestä kolmea tuntia. Onneks meillä on hienoja apuvälineitä kuten kantoliina tai rintareppu, joilla saa kääpiön kulkemaan mukana niin, että voi tehdä muutakin kuin istua sohvalla ja laulaa muskarilauluja - hipheeei!. Voisin yrittää myös jotain treeniä kääpiökyydissä, tulipahan vaan mieleen. 

Tänään kuitenkin oli kaikki muuttujat kohdillaan, ja pihalle päästiin touhottamaan äsken. Taimi aloitti seuraamisella kartioista huolimatta. Se jatkoi jäävillä, jotka hyviä. Sen jälkeen Taimi kaukotteli erittäin täydellisen hienon onnistuneesti. On myös huomattava, että kun motivaatio on kohdillaan, ne menee hyvinkin tyydyttävästi, jos taas "vähän ehkä joo kiinnostaa tai emmänyttiiä", niin silloin se ei niin välitä, että mitä siltä nyt pyydettiin, vaikka jotain se tekee tai on tekevinään kuitenkin. :D Loppuun tunnari, jossa vaikeusastetta haettiin taas laittamalla kapulat tarhan eteen, ja muut koirat syömääön lihapullia tarhan puolella siinä vieressä. Se on niin paras! :D Mutta eipä tuolla nyt kovin kummoista häiriötä saatu aikaiseksi. ;) 

Surikin teki jotain. Maahanmenoa ja istumista, joista istumnista se ei ehkä sittenkään tunnista, vaan piti auttaa, ettei mennyt aluksi maahan ja sieltä noussut istumaan. Yksi eteentulo, perusasentoja, joita se alkoi nyt vähän tarjoamaan. Sitten kokeilin tunnarikapulalla ihan pakkonoudon alkeita pitämiseen ,eikä se itseensä ottanut -tietenkään kun sen tekee oikein- joskaan läpimurtoa ei vielä saatu aikaiseksi. Tuossakin hiomasi, että sen asenne on ihan oikea, eli kyllä tässä saa taas itseään muistuttaa, että sen kanssa on mennyt paremmin kuin hyvin tämä aika, mitä ollaan eletty reilut 8 kk. :) Tykkään siitä ihan satasella.

Tässäpä Piialle kuva porokoiraongesta, johon on tarttunut yks Taimen.