Tänään tehtiin taasen jälki. Nyt oli aseina naudanmahaa ja isompia nakkeja, jotka eivät hukkuisi kasvillisuuteen. Tarkoituksena oli antaa Taimin lähteä melko vapaasti jäljelle ja toivoa sen rauhoittuvan syömään, kun en ole kiristämässä liinaa. Ja mahakasat silloin tällöin olivat viimeinen varmistus sille, että homma jossain vaiheessa rauhoittuisi.

Kyllä se nyt ihan ok meni verrattuna aiempiin. Se rauhoittui selvästi ja välillä otti askeltarkastikin. Kun jäin itse himpun verran taaemmas, pystyin näkemään tekemäni askeleet paremmin ja ennakoimaan liinan käyttöä. Samalla Taimilla ei ollut niin kiire, kun välimatkaa oli himppu enemmän. Sillä on ikään kuin pieni kilpailutilanne, jos olen ihan takana ja vielä julkean estään sen (liian nopeaa) etenemistä, tai näin olen tulkinnut. Ja nyt sillä selvästi alkoi tuo ajatusmaailma heikentyä. :)

Koin jäljen olevan ihan onnistunut, ja samalla omat ajatukseni Taimin toiminnasta sai vahvistusta, ja se taas lisää luottamusta siihen, että me voimme vielä onnistua tässä. Ensi kerralla samalla meinigillä olisi tarkoitus jatkaa.