Tein Taimille pellolle n. 150 metrin jäljen parilla kulmalla ja viidellä kepillä, vanhetusta 50 min. Kaksi ensimmäistä keppiä nousi hienosti, ja ensimmäinen kulma onnistui. Sitten tuli kaksi keppiä vastatuuleen, joista Taimi meni ohi molemmista (ja koska minulla oli hieno hirvikärpästakki, en nähnyt niitä niin ajoissa, että olisin pysäyttänyt ennen kun Taimi oli pahasti jo ohi). Toinen kulma onnistuneesti, ja viimeinen keppi nousi. Onko ihan normaalia, että vastatuuleen on vaikea saada kepeistä hajua? Luulisi, että niistä tulee haju jo hyvin ajoissa tuulen mukana, mutta niinpä näytti nyt molemmat olevan kinkkisiä. Vauhtia oli hitusen verran liikaa. Liekö sitten ollut intoa niin paljon, kun olin viikonlopun reissussa ilman koiria. Pellolla oli taas jotain ihme tallauksia, mutta Taimi ei nyt yhtään niistä välittänyt :). Ainiin, ja yhden myyrän luo se loikkasi kesken jäljen, seuraavalla kerralla kun huomasin sen kuuntelevan jotain, sanoin "EI", ja jäljestys jatkui hienosti.

Arvilla oli alussa sik-sak-jälkeä, namitukset n. joka 3. askel, tyhjiä pätkiä myös, tyhjät kulmat, loppu 50 m suoraa. Laitoin jäljelle lippiksen, jossa oli pari namia. Tämä on hyvin härö kokeilu, eli laitan nyt jäljelle joitan esineitä, joista tehdään kiva juttu, josta saa sitten namia. Koska Arville kaikki noutamiseen liittyvä aiheuttaa melkoiset paineistumiset, niin en yritäkään saada sitä noutamaan esineitä suoraan. Voisihan se tietty jotenkin muutenkin ilmaista ne, mutta päätin kokeilla sellaista, että niistä esineistä tehdään tosi siisti juttu, ja katsoa, alkaisiko Arvi itse jotenkin niitä ilmaisemaan tai ottamaan sitten kannustuksen myötä suuhunsakin vaikka ajan kanssa.

Taimille tein metsälenkillä (kun odotettiin jäljen vanhenemista) muutaman esineharkan. Heittelin 4 esinettä aluksi ihan viereemme, jotka Taimi nosteli sitten minulle. Seuraavaksi laitoin ne vähän kauemmas, ja kolmannella kerralla vielä kauemmas. Nyt se haki niitä hienosti ja toi minulle. :) Kyllä esineruutu taidetaan saada ihan hyvin aluilleen tänä syksynä.