Viime aksojen ei olla tehty mitään, paitsi kerran kotitokoa. Siinä meni eri jäävät hyvin. :) Tosin sekin oli vähän sellaista hyvin pienimuotoista treeniä, kun tajusin, että jos on menettänyt äänen, niin on tavallaan vähän vaikea edes sisätokoilla. Toisin sanoen kiireisen viikon jälkeen olen vielä saanut jonkun pikku tautilaisen tähän päälle, joten ei tämä elämä nyt niin kovin jännäksi taas pääse. :D Mutta eteenpäin sano mummo lumessa, mei nyt murehdita siitä. Miten sen nyt sanoisi, positiivinen kierre on päässyt ehkä alkamaan.

Viime lauantaina piti lähteä ihanaiselle metsälenkille. Harmi vaan, sadoilla (!!!) fasaaneilla oli sama ajatus. Ja pauke kuului ympäriltä kuin uuden vuoden aattona. :/ Fasaanit olivat meidän lenkkipolulla, senkin röyhkimykset. Otin treenin kannalta, koirat pysyi hyvin hanskassa. Mutta kun ne fasaanit vaan pöllönä juoksiva polkua eteenpäin meidän edessä (siis joo, ne sadat, no ainakin kymmenet, lähemmäs sataa, tai yli, tiä paljon niitä siellä edessä olikaan), niin ajattelin laskea Taran ajamaan ne huspois. Mutta ei se mitään auttanut. Reunimmaiset lensivät vaan pidemmälle joukon jatkoksi. Käännyttiin pian takaisin ja koirat sai käydä haistelemassa ja tutkimassa fasaanien kökötyspaikkoja. Tylsää. Olispa ollut tosi hienoa olla fasaanisafarilla, kun varmaan olisi käsinkin ne kiinni saanut. xD

Muutenhan me tykätään kyllä näistä huudeista.

Viime viikonlopun Elma-messuilta saatiin kunnon saalis: ohjatun noudon kapulat, sekä kaksi ITALIANPALLOA! Kyllä nyt ootellaan jo innoissaan, että päästään tokoilemaan. :)