Liikkeiden nostattaminen ja muistuttelu toki nopeutuu, kun tekee kotona niitä mitä kandee ja voi. Tänään siis Taimille pientä pihahommaa kaukojen ja tunnarin merkeissä. Kaukoissa ei juuri ongelmaa, tein niitä lähempää, ja ne on aikalailla samanlaiset kuin ennen. Palkkailin välillä edestä, ja ehkä se sai takajalkaa sitten hieman lähtemään liikkeelle, josta "ohohekkine", ja sittenhän se taas pysyi. :) Siis tuntui kyllä lähinnä sille, että mitä näiutä muistelemaan ja hinkuttamaan, kenttää ja koetreeniä se on vailla.

Tunnaria niiin, että laitettiin kaikki väärät, mitä laatikossa on, ja itse sijotuin eri paikkaan ottamaan vastaan kapulaa, en siis lähettänyt estaas noutoon. Ekassa otti heti oman ja sitten vielä haisteli muita, toisessa ei tätäkään tullut. Ei siinäkään siis mitään.

Ohjattua ja luoksaria pitäisi seuraavaksi taas otella, mutta niitä kaverin kanssa ehdottomasti.

Suri on treenannut elämäänsä varten, ottaa vastaan kehuja ja sille on muutamia settejä naksuteltu ihan vaan ehdollistumista. Leikitään pihaleluilla kuten ennen toisten kaverien kanssa. Sylihoitoa harjoitellaan välillä, se saa aikaan huudon kuin sikaa tapettaisi, jos joutuu olemaan enemmän kuin viisi sekuntia. Siis jos tyyppi riehuu päättömästi jo kun pitäisi rauhottua huilaamaan. :D Suri hymyilee kissoille ja ryömiville vauvoille, koska ne ovat kingejä (kissat) ja outoja (ryömivät vauvat). Taimin hymyily alkoi vasta paljon myöhemmin, aikuisena vasta näin se tätä tekevän. Eilen käytiin katselemassa pari tuntia aksatreenejäkin. Yksinään kuljeskelu tekeekin hyvää, onhan tämä pihapiiri jo niin tuttu 8 viikon ajalta, että näitä tutustumisretkiä on ainakin lähisuunnitelmissa. Ainiin, ja eilen aikaisemmin käytiin katselemassa vähän vasikoita, traktoreita ja heppoja, kun isot koirat olivat pjuutisa'loonggissa.

Ihan yhtä friikkejä molemmat