Käytiin Taimeksen kanssa treenailemassa Lahdessa, eli laittamassa aluilleen pientä nostatusta taas. Ajattelin kyllä, ettei minusta ole enää treenaamaan, kun saattaa yhtäkkiä väsähtää, mutta treenit kyllä aina piristää kovasti. Taimin kanssahan ei olla nyt tehty aikoihin, joten tarkoitus on aloitella hyvällä motivaatiolla kevyesti ja muistellen, mitäs sitä ollaankaan tehty.

Merkillä aloitettiin. Ihan ok jees, mutta aavistuksen löysää. Ei tietenkään pidä liikaa odottaa tässä tilanteessa, joten palkkaa vaan ja kivoja menoja.

Toinen setti tehtiin ajatuksella, että jospa vaikka jääviä muisteltaisiin.  Eka istuminen hyvä, sitten tarjosi seisomista ja korjauskäskystä jopa maahanmenoa, mutta ei istumista. :D Vähän sitten muisteltiin ja laitettiin ne korvat päähän ja aivot toimintaan, niin jopas taas lähti rullaamaan. Seuraavaksi ihan seuraamista jäävien kaaviossa ilman jääviä. Seuraaminen oli kivaa kyl! Parin salaman jälkeen yksi sellainen, jossa ekalla välillä istuminen: onnistui ja hienoo. Olisin ottanut vain luoksarin ja loppupalkan, mutta pienen häiriintymisen myötä luoksarissa tuli kaarta, vaikka muuten hyvä vauhti loppuun, niin en sitten antanutkaan. Tehtiin vähän siirtymiä, joista sitten lopulta se palkka.

Nyt ihan suunnitelmaa voisi taas laatia, miten lähdetään etenemään, laittamaan liikkeet ja koekunta kondikseen jne.

Kuntopuolta on koirien kanssa nostateltu jo jonkin aikaa. Heti, kun Taimi pystyi menemään meidän lempparilenkin, joka on n. 3 km, kokonaan hyvällä vauhdilla, siis peitsaamatta (leikkauksen jälkeen se aluksi peitsasi loppu 0,5 km), ollaan käyty sitä pyörällä säännöllisesti. Koirille sopiva ravivauhti kun on minulle sopiva pyöräilyvauhti. :) Eihän se pitkä lenkki olekaan, mutta hyvä nostatuslenkki kuitenkin, jossa voi tehdä tempon vaihdoksia ym. Tänään lisättiin matkaa vielä ylimääräisellä kiekalla. Tara on ollut paras yllättäjä taas: mietin, että otetaanko sitä näihin pyöräilyihin, ettei vaan jumiudu. No joo, tyyppi vetää aina joukon ekana niin tohkeissaan. Ai mitä jumeja muka?! Aivan mahtista sentään, kun muori vaan on niin rautaisessa kunnossa. Matkaa kasvatellaan tässä, niin kauan ainakin kun satulan päällä pysyn, no, sittenhän taas pian pääseekin ihan jaloin kulkemaan. :D