Oli tarkoitus mennä pellolle, mutta en sittenkään tiennyt, mikä pelto se olisi ollut. :D No, mentiin sitten metsään. Tein sellaiseen, jossa saattoi olla harhoja, myrsky oli kaatanut puita, ja käytin myrskytuhoja hyväkseni; välillä jälki meni vierekkäisten kaatuneiden puunrunkojen välissä, välillä pystyyn nousseiden juurakoiden alta paljastuneessa hietikossa. Mentiin uraa, uran yli, jälki oli kiva ja tajusin konkreettisesti, että mielikuvitus vaan on rajana. Jätin sinne tänne kuivanappulan, neljä keppiä, ikää 40 minsaa ehkäpä.

Nosto oli huono, minulla ei ollut hanskoja tietenkään, ja liina poltti sormet, eikä Taimi aluksi edennytkään oikein. Joten ei otettu asiasta stressiä vaan mentiin kohti jälkeä, joka imaisi mukaansa. Työskentelyä oli taas kyllä ilo katsella. En mitenkään merkannut jälkeä, mutta jotkut hauskat kohdat muistin, ja Taimi meni ne ihan jäljen päällä. Toinen keppi jäi, Taimi oli jotenkin niin innoissaan jäljestä, että mietin, miten se malttaa jäädä kepeille. Mutta eihän se ole ennekään ollut ongelma, ja kolmas ja neljäs olivat tosi hienosti ilmaistu. Olipa kivaa!

Nyt pitääkin miettiä, kannattaako seuraavana tehdä pellolla, kun meno metsässäkin oli nyt tosi tasaista ja tarkkaa, vai treenattaisinko janoja. Kepeiltä lähdöissä en pitänyt liinasta ollenkaan, etten nyppisi kun ei ollut niitä hanskoja, ja Taimi lähtikin hyvin kepeiltä! Ehkä se janallakin menisi jo maltilla ilman liinatuntumaa. Siksi olisi kiva ehä tehdä monta janaa, ja katsella miten etenee.

Arvilla oli pikkupikkujälki, ja Tara sai hakea Arvilta metsään jääneen tunnarikapulan. :) Ehkä Taran kanssa voisikin alkaa tehdä "aihkia" eli jättää jomman kumman jälkikoiran jäljelle Taralle oma esine tai purkki, jotta sekin pääsee hommiin.