Matkattiin kentälle taas kokeilemaan esteitä. Taimi oli innoissaan kentällä, haki kontaktia ja seurasi kivasti mukana kun mentiin hakemaan telineestä noutokapula. Tehtiin metrinen. Hyppäsi hyvin mennnessä, pienet tatsit otti, takaisin jäi vähän ikävästi takajaloistaan esteelle. Näin jo vauhdista, että ei kyllä tule yli. Eipä hätää sen kummempaa, ajattelin tehdä paluun pelkästään, mutta se ei ottanut kapulaa, hyppäsi kyllä muitta mutkitta. Kolmas kerta toden sanoo, siis vielä nouto. Hyvä meno ja nouto, mutta kiersi paluun. :P Enpä tehnyt asiasta numeroa, maailmani ei tod tule kaatumaan, jos se tulee paluun ilman hyppyä. Nyt tehdään viikolla matalammalla, jotta saataisiin kuitenkin se idis takaisin hypyn yli tulosta.
A-noutoa tehtiin suunnitelman mukaan loivemmalla A:lla. Eipä siinä mitään muuta kuin kultapieni vähän luulee, että siinä pitää ottaa kontakti. :D Voi riepua! Itseasiassa havaitsin tämän jo viimeeks, ei tainnut tulla kirjattua. Se vähän sotkee sitten noutoa, kun se pysähtyy ei kuitenkaan kontaktikohtaan, koska este on niin jyrkkä, mutta maahan. Tehtiin pari noutoa, ne oli ihan hyviä, vaikka kapula lensikin tosi kauas esteestä. :) Kivaa! Loppuun eteenmeno ilman että Taimi selvästikään näki palkkaa, joten siitä tuli kanssa hyvät fiilikset. Seurautin takaisinpäin ja Taimi oli ihan liekkinä. Niinpä tehtiin vielä A-nouto, oikein hyvä.
Suunnattiin Kyyrikselle tekemään esineruutua. Menin itse jättämään taakse pari esinettä. Eka irtoaminen olikin ihan super ja se etsi hetken ennen löytöä ja salamapalautusta. No, koska asiassa pitäisi edetä, lähetin toiselle, josta seurasi sitten edessä pyörimistä tuttuun tapaan. Lähdettiin yhdessä ruutuun, Taimi ei paineistunut kyllä yhtään koko aikana, mikä on parasta! Koska minulla on tapana nykyään yrittää sabotoida Taimin onnistumisia, niin yritin ohjata sitä etsimään ruudun ulkopuolelta, ja huomautin, kun se meni ruutuun etsimään. Voi V#¤%#"/(&%%¤&! Tajuttuani tämän siirryin vähin äänin ruutuun, ja kohta Taimi juoksee esine suussa vähän sen näköisenä, että pitiköhän se tämä löytää. Onneksi oli iso palkka mukana, joka toki jaettiin sitten siinä. Vein Taimin autoon ja lähtiessäni keräämään kreppejä olisin voinut itkeä taas siitä ilosta, että onnistun näissä treeneissä itse niin superisti.
Loppuun lenkkeiltiin Kyyriksellä, ja oltiin koirien kanssa niin hiljaisia metsän pikku menninkäisiä, että päästiin liki nokikkain hirvien kanssa. Kaksi niitä oli, emä ja vasa? Koirat siis pysähtyi yhtäkkiä ja katsoivat metsään, Arvi sanoi Puf. Katsoin sivulle ja 30 m. päässä patsasteli naarashirvi. Mietin hetken, milloin ne ovatkaan vaarallisimpia, ja päätin väistää vähän sivumpaan, kun hirvet päättivät samoin. Niitä jouduttaakseni haukutin Taraa vähäsen. Noita lienee aika paljon noilla huudeilla, kerran aiemmin koirat ovat näyttäneet minulle jonkun peuran tai kauriin. :) Koirien kanssa on kiva metsäillä, kun pääsee näkemään kaikkea kivaa mitä ei ehkä muuten tajuaisikaan!
Ainiin, ja tässä pari hinoa kuvalinkkiä Martista viime agikisoissa Heidi Utriaisen kuvaamana:
Martilla on kyllä maailman ystävällisimmän näköinen nassu. <3
Kommentit