Tara tokoili ennen alkeiskurssin vetoa. Rakensin ruudun, ja laitoin Taran paikalleen makaamaan kauemmas ja kävin taputtamassa tyhjää ruutua. Alkuun tehtiin kaukoja: ihan ok meininki, välillä tuli liikaa eteenpäin, välillä hyvin, yksi haukahdus taisi päästä. Luoksetulon pysäytyksiä muutama toisto, taramaisia. Metallinouto kahdesti, ei ongelmia edelleenkään toisella kertaa ollutta haukkua lukuunottamatta. Tunnari ihan täydellisesti. =) Sitten se ruutu: ihan suoraan juoksi hyvällä vauhdilla ilman haukkua ja käskystä maahan. Oujei! Eli huomenna vuorossa sitten mennä taas pieleen. ;) Tehtiin vielä ruudussa paikallaan oloa ja yksi kokonainen luoksetulo. Alkeiskurssin jälkeen neljän minuutin paikkamakuu Suskin Reino-malin kanssa. Alku ei mennyt ihan putkeen, kun Tara eikä Reino mennyt ekalla eikä vissiin tokallakaan käskyllä maahan. Uusi aloitus, jolloin onnistui molemmilta. Itse paikkamakuu oli rauhallinen.
Jälki. Päätin imitoida Leenaa ja Piiaa, ja pitää kirjaa jäljen numerosta. Viime vuonna laskin blogista, että kauden aikana tehtiin n. 52 jälkeä. Katsotaan mihin nyt päästään..Tämän illan treeni laskettakoon yhdeksi jäljeksi, joten se olisi kolmas laatuaan tällä kaudella.
Taimi pääsi siis jälkihommiin vielä illalla. Kävin tallaamassa rannan nurmialueelle kolme jäljen aloitustreeniä: kolme n. 10-30 metriä pitkää suoraa jälkipätkää, joiden päässä keppi. Ikää puolisen tuntia. Tarkoitus oli siis nostaa jälki, ja tulla pian kepille palkkautumaan. Ensimmäisen jäljen alussa oli saattanut joku vähän kävellä tai Taimi ei vielä ollut orientoitunut täysillä jälkihommiin - pyöri vähän alussa epävarmana, mutta yhtäkkiä lamppu taisi syttyä ja jälki imaisi Taimin, kepille hieno ilmaisu.
Toiselle mennessä Taimi olikin jo ihan liekeissä. Seuruutin sitä nurmikolle ja pyysin istumaan ihan rauhassa - mikä ilme sillä olikaan, naama niin hangon keksinä! :D Lähti etenemään nenä maassa kohti jälkeä, nosti sen, ajoi askeltarkasti ja huomasi edessä jäniksen, siis jonkun kymmenen metrin päässä. Seisottiin siinä pari sekuntia paikoillaan, nenä takaisin maahan ja kohti keppiä. Muutama metri ennen keppiä se vähän pyöri, liekö jänes ollut siinä aiemmin. Sanoin uudestaan jälki, lähti jatkamaan ja kepille maaten.
Kolmas oli paras. Hieno jäljennosto, suoraan oikein ilman tarkisteluja, meni taas ihan askeltarkasti, kepille tulo, maahan hienosti jäljen suuntaisesti. Eipä olisi paremmin voinut mennä.
Itse en ehkä tässä harjoituksessa muistanut toimia ihan niin kuin piti. En muista, odotinko paikallani kunnes Taimi nosti jäljen, vai meninkö perässä jo sitä ennen. Pitääpä tähän kiinnittää huomiota.
Kommentit