Tänään meiningit jatkuivat Arvin omilla agilitytreeneillä. Pikku-kultaturkki oli hiukka innoissaan, ilmoitti koko Asikkalan kirkonkylälle, että oli saapunut agilityä treenaamaan. Tosi kiva harkkarata, jossa pureuduttiin pieniin käännöksiin, ja homma toimi melkein kuin Strömsöössä. :) Hyytymistä loppua kohden ehkä tapahtui vähän, mutta ei se mitään, ja kuntoakin on taas kasvatettava. Oli se kyllä pätevä kultaturkki.

Aiemmin käytiin Tokoilemassa tyttösten kera maneesilla, kai se on pakko yrittää vähän jotain ottaa ennen lauantaita. Ta no onhan tässä tehty, mutta heti kun tällä viikolla ei vaan ole kerennyt juurikaan tehdä mitään, niin tuntuu kuin ei muka olisi valmistautunut.  Tara seuraili (jossain ihan omissa sfääreissään taas poikittaen), teki hienoo ruutuu, vaikka laitoin linjan ylittämään hepankakkaa. ;) Kaukoja sitten ja luoksaria.

Taimin kanssa aloitettiin luoksarilla, alkuun taas kokonainen. Se toimii. Sitten ruutuja, jossa hepankakka teki linjaan pienen kaarteen ja sitten ruutuun mennessä hidasti tästä johtuen, muttapa ihan hyvin loppuun kunnes pysäytyskäsky. Toinen maahan saakka ja sitten lähempää parit seisomiset. Kaukoja loppuun usseempi setti, nyt kyllä pelasi kaukotkin hyvin, ei etenemistä häiriköinnistä huolimatta. Voi ne vaikka onnistuakin. Tunnari pitääkin muistaa huomenna tehdä vielä, mutta muuten ehkä olemme aikasta tyytyväisiä. En kyllä jaksa edes ajatella, iten koe voisi mennä kun ei ole kerennyt asiaan juuri ajatuksia panna, mutta menee miten menee. SItten vielä rotumestikset, ja olkoon tokot siinä sitten vaikka vuodeksi. :D Tai no.

Ainiin! Taran rodut ovat selvinneet!!! Kuten kaikki kysyneet tietää, sen isä on sakemanni, mutta emä sen kummemmin määrittelemätön sekarotuinen. Mutta ei se ollutkaan! Se oli MUURAHAISKARHU! Tämän selvittämiseksi tarvittiin pieni tuntemus muurahaiskarhun anatomiasta, ja Taran tyylinäyte, jossa se nuolee sellaista pitkää kapeaa vanukaspurkkia pohjasta asti. Ei tässä ole enää mitään epäselvää.