Ohjattuja aksoja ei ollut, joten kurvasin maneesille tokoilemaan. Kaikille koiruuksille kaksi settiä.

Tara seurasi ja jäi liikkeestä istumaan. Aih, ja teki luoksetuloa myös. Ääntä oli, mutta niin oli iloisuuttakin. Tehtiinhän myö kaukoja ja noutokin. Eli aika monensorttista. Nykyään Taran kanssa on vaan parasta just tää irottelu ja ilakointi, ilman suurempåaa tavoitetta. Tulee kuitenkin treenailtua, ja sehän tykkää. Arvilla oli taas seuruuta, luoksaria ja nouto.

Taimin kanssa - ylläri - suuntia. Tajusin, että kosketusalustat voi olla aika suuretkin, jolloin ne näkyy hyvin ja antaa varmuutta, eikä niiden tartte olla sellaiset kuin kontakteilla. Tämä olikin hyvä juttu. :) Suunnat vähän pidemmillä matkoilla, erihienoja, bra! Taimi keskittyi hyvin, ja kun se seisoi jännittyneenä odottaen, se saattoi katsoa jompaa kumpaa suuntaa ikään kuin ennakoiden. Odotin, että se otti taas kontaktin ja lähetin just vastakkaiseen suuntaan. Ei yhtään hutia, ja tosi hyvä meininki! Näitä kaksi settiä eri pätkissä.

Merkkileikkiä tehtiin kans kahdella merkillä, jolloin lähettelin vuorotellen eri merkeille. Hyvin lähti aina rintamasuunnan mukaan. Yksi nouto loppuun, ja eiku lenkille.