Päivällisen Lumiriehan lisäksi käytiin treenailemassa ihan keskenämme. Päivien piteneminen on niin kivaa, kun on energiaa tehdä - vaikka toisaalta se näkyy jossain vaiheessa siinäkin, että menee ylikierroksille ja väsähtää. Suo siellä, vetelä täällä, vanhoja suomalaisia jonninjoutavia sananlaskuja kirjoittaakseni.

Yritin kovasti miettiä jotain pientä vaihtelua, kun tuntui melkei, että on sama mitä Taimin kanssa tekee, kun se onnistuu kuitenkin. 8) Joskus näinkin! Olin kyllä itse vähän väsähtänyt, samoin koirat pitkästä riekkuaamupäivästä, mutta ei välitetty nyt siitä. Raahasin sitten kosketusalustat (ne onkin niin raskaat...), ja aloitettiin ohjatun suunnilla. Hämyjä oli: lumikasa, luoksetulon kartiot. Kerran Taimi meni kartiolle, mutta reippaana etsikin itse alustan. :) Hienoa! Merkeille vein välillä itse, välillä lähetin. Kun ollaan tekemässä kokonaista, se ennakoi merkkiä ja pysähtyy sen eteen. Varsinaisesti ei tietenkään ole virhe, mutta haluan sen menevän taakse reippaasti, jotta pysäytys onnistuu ilman ennakointia. Tähän panostettiin nyt. Suunnat oli hallussa. 

Luoksaria lähdöstä palkaten - kokonaisena - lähdöstä palkaten. Kaukoja, vanha meininki. Sitten ei kai muuta, tunnarit kun edelleen puuttuu varustelaatikosta. Suri teki välissä, ja Taimi teki vielä useamman liikkeen sarjan. Nythän on tehty useamman kerran näin, että ensin pienempää hiomista, sitten useempi liike putkeen, ja tykkään, että tulos on aika hyvä! Setissä tehtiin ensin ohjattu vasen: teki merkillä aiemmin kertomani, joten vahvistettiin oikeaa merkkiä - itse nouto bra. Metallihyppy, hyvä. Kaukot - teki väärän asennon, eli alkoi seiso - istu, niin meni maahan, joten palautus, sillä tämäkin on liian usein tuleva keskittymättömyysvirhe. Sitten hyvä setti. Luoksetulo, seisominen olisi saanut olla huomattavasti napakampi. Vielä uudet kaukot, ja yksi seisomaannousu ja palkalle. Paranee koko ajan, ja hyvä suunta on nyt näissä treeneissä, tykkään ma. Kunhan vaihtelau ja vaikeuksia vaan keksitään tarpeeksi, ettei käy tylsäksi. Nyt kuitenkin tuntuu, että vaikka palkka tulee vasta lopussa, ja vaikka korjataankin vaatien liikkeitä, se vaan nostattaa enemmän Taimia. No, ihan loogistakin, mutta nyt sen etenkin huomaa, kun on tehnyt aika säännönmukaisesti. 

Suri teki ensin pienen pieniä tottiksia. Perusasennot se hakee aika hyvin takaa, voisi pikkuhiljaa alkaa kotona opetella vinosta tulemista. Muutama seuraamispätkä. Se etenee hitaasti (ai ylläri, sitähän siis treenataankin kerran kahdessa viikossa..), mutta tykkään kyllä ajatella, että nyt pennulle vaan niintä ajatusaihioita jutuista päähän, ja pikkuhiljaa kun keskittyminen ja muu tulee paremmin mukaan, aletaan vaikeuttaa. Tämä ajatus toikin hyvän mielen. Joskus niitä on helppo ajatella, mutta että se ihan oikeasti menee asenteeseen saakka, on toinen juttu. Maahanemnoja, jossa palkkana lentävä pallo - tämä oli hyvä., Maahanmenot palautui myös mieleen aika nospaan, kun muutamat toistot teki, ei siis niin toivotonta tämäkään. Sitten vaan ylenmääräistä leikkimistä, Suri tykkää. Maaliskuun pikkutavoite on saada maahanmeno käskystä tapahtuvaksi.

Toisessa setissä agijuttuja. Ajattelin, että tehdään poispäinkääntöä, mutta se oli ehkä jo kadonnut Surin mielestä. Autoin paljon, että saatiin onnistuneita toistoja, mutta täytynee vahvistella kotona taas tuolin kanssa ennen kuin yrittää maneesilla. Toinen harkka oli kiva, välistävetoja, jossa vahvistin liki-käskyä. Ensin yhdellä hypyllä, sitten kaksi putkeen, ihan sikahyvin! Suri haluaa hirveästi tehdä, ja kun sillä on nyt pieni mörköilykausi, pitää tehdä helppoa ja antaa sen onnistua. Se selvästi halusi niissä poispäinkäännöissäkin touhua, mutta ei vaan oikein hiffannut, mitä haetaan, ja sitten nuuski aina vähän maata. Yksi eteenmeno vielä loppuun. Khyl se siit.